Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: työsuhde

Työsuhde = olosuhde?

Kevyt häpeänpuna poskillani muistan, kun vuosia sitten sain ensimmäisen diilini hybridityöpajasta, workshopin ja 1-to-1-valmennuksen yhdistelmästä. Valmistauduin kysymään syvällisiä kysymyksiä tiimin jäseniltä siitä, mitä työ heille merkitsi. Yllätyksekseni jokainen heistä kertoi ajautuneensa kyseiseen työtehtäväänsä.

Miten tässä kävi näin?

Muistan vielä, kun yritin työpajoissa herätellä kysymyksiä siitä, oliko tämä se elämä, josta he olivat unelmoineet. Tai mitä tekemistä sillä työllä, jota he tekevät, on sen kanssa, mitä he ovat.

Ei suurta menestystä. Setin loppupalautteessa ihmeteltiin ystävällisesti, miksi yritän tehdä työstä tärkeämpää kuin se on.

Miten tässä näin kävi?

Olinko vain etuoikeutettu, koska olen itse ollut onnekas ja saanut tehdä merkityksellistä, jopa kutsumuksellista työtä koko varsinaisen työurani?

Vai oliko minulla muuten vaan sellainen käsitys, että koska ihminen viettää puolet valveillaoloajastaan töissä, kai se saisi merkitä enemmän kuin vain ajanviettoa ruoan ja asunnon ansaitsemiseen?

Eikö muu olisi järkyttävää tuhlausta? Ihmisen ja hänen potentiaalinsa hirvittävää rajoittamista, itsensä sensuroimista?

Työllä on ihmiselämässä nimittäin ainakin kolme perustavaa funktiota: toimeentulo eli mahdollisuus palkan avulla hankkia ruokaa ja katto päänsä päälle, mielekäs tekeminen eli oman identiteetin mukainen toiminta, joka pitää ihmisen toimeliaana arjessaan sekä merkitys muille eli kokemus siitä, että toimintani kautta olen arvokas muulle ihmiskunnalle. Pelkkä elossapysyminen ei riitä. Frank Martela

Tunteeko ihminen oman identiteettinsä? Puhumattakaan, että tietäisi, miten se on syntynyt?

Työsuhde muuttuu olosuhteeksi itsestään, huomaamatta.

Olosuhde, vailla elossa olemisen tunnetta ja oikeaa elämisen riemua, raikasta ja värisyttävää uteliaisuutta. Vailla syvää merkityksen tunnetta, joka luo elämään tarkoituksen kokemuksen.

Lyhyesti: valetta, jonka ympäristö on taitavasti myynyt ainoana vaihtoehtona. Mistä lähtien (työ)elämästä tuli samantekevä tai ontuva itsestään selvyys?

Kaiken seurauksena tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden tunteet heräävät. Tyytyminen vähempään kuin olisi kenenkään arvon mukaista vuotaa yli ja johtaa lieveilmiöihin kuten jatkuva valittaminenkin. Usein ne ruokkivat toisiaan, toistensa peilikuvina.

Ellei tarkoitus täyty töissä voiko se täyttyä työn ulkopuolella? Ja miksi antaa olosuhteiden johtaa siihen, että tarkoitusta tarvitsee etsiä muualta?

Herääminen on tapahtumassa. Suorittavan ja konemaisen työn väheneminen auttaa ihmisiä etsimään sitä, mitä niin maailma kuin he itse nyt tarvitsevat. On kyse jokaisen ainutkertaisesta panoksesta johonkin itseä suurempaan.

Kestävä vai toimiva

Työsuhteet ja parisuhteet näyttävät kulkevan yhteiskunnan kehityksen kanssa yhtä jalkaa. Aiemmin oltiin saman ihmisen kanssa ja käytiin samassa työpaikassa koko elämä. Näin on harvemmin enää. Ollaan siirrytty kestosta toimivuuteen.

Ei käy

Parisuhteen toimivuus on jokaiselle yksilölle vähän eri. Tämä johtuu siitä, että jokainen heijastaa omat toiveensa suhteeseen ja sen myötä siihen, milloin suhde toimii ja milloin ei. Jos noihin toiveisiin liittyy edes pieni osa itsetuntemusta, toiveet tulevat usein realistisemmiksi ja suhde saattaa kestää. Jos on kestääkseen.

Näyttökuva 2014-04-24 kohteessa 21.41.33

Ihminen on yhä herkempi sille, mikä itselle käy ja mikä ei. Suhteen kestävyys ei enää ole itsestään selvä ihanne, ei ainakaan niin, että sen eteen ollaan valmiita uhraamaan mitä tahansa. Ei kotona eikä töissä. Siitäkin huolimatta, että harva suhteen aloittaessaan ajattelee sen loppua.

Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä.

Niin pari- kuin työsuhteen ytimessä on toive saada tehdä sitä mitä rakastaa ja ilahduttaa sillä suhteen toista osapuolta. Toisin sanoen täyttää toisen osapuolen tarpeita. Parhaassa tapauksessa näin käy. Ja moni löytääkin itselle sopivan tavan toteuttaa ja yhdistää nämä kaksi puolta toisiinsa.

Pulmia

Ihmiset vaihtavat suhdetta ja työpaikkaa tässä etsimisen ja löytämisen prosessissa. Joskus käy hyvin ja vaihtamalla paranee. Joskus samat ongelmat toistuvat, joista vaihtaminen kumpusi, koska ihminen pakeni itseään suhteessa, suhteesta, suhteeseen.

Näyttökuva 2014-04-24 kohteessa 21.42.49

Aito pulma on tasapaino: Kannustaako suhde parasta esiin? Syntyykö aito yhteys? Varsinkaan parisuhde ilman toimivaa yhteyttä ei oikein enää vuonna 2014 perustele itseään.

Tasapainoa hakevaa asennetta kuvastaa myös kysymys, mitä toisaalta haluaa ja kykenee suhteessa antamaan ja toisaalta tyytyykö siinä vähempään kuin olisi hyväksi. Kokemus sanoisi, että liian usein niin työ- kuin parisuhteiden annetaan pienentää itseä, koska ei koeta olevan enemmän arvoisia.

Miten sitten luoda jotakin sellaista, joka toimii?

  • Antamalla itselle lupa löytää se mitä oikeasti rakastaa. Itsessään, maailmassa, toisissa ihmisissä. Eikä antaa periksi ennen kuin on löytänyt sen.
  • Olemalla uskollinen (autenttiselle) itselleen.
  • Asettamalla toisen edun oman edun edelle aina kun se on mahdollista.

Kun oppii rakastamaan sitä parasta, mikä itsessä on, maailma usein rakastaa sitä myös. Se on yksinkertaista, ei aina helppoa, mutta toimii niin valossa kuin varjossa.