Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: ulottuminen

Uusia ulottuvuuksia

Harjoitteleminen on sitä, että kehitetään olemassa olevia kykyjä ja vahvistetaan jo olemassa olevia resursseja seuraavalle tasolle.

Aktiivinen kuuntelu -harjoitus ei ole tästä poikkeus.

Jokainen oppii kuuntelemisen taidon lapsesta lähtien. Miten pitkälle koen tarpeelliseksi kykyäni kehittää: mikä minun tarpeeni on ja tunnistanko sen? Ihmiset erottaakin toisistaan se, millaisia tavoitteita ihminen luo tunnistamansa tarpeen perusteella.

Ja ennen kaikkea: tunnistanko toisten ihmisten tarpeet eli miten herkällä ja aktiivisella korvalla kuuntelemisesta olisi iloa ja hyötyä? Kyse on asenteesta: Miten pitkälle haluan ulottua kyvyssäni, miten pitkälle haluan kehittyä ihmisenä, ”paremmaksi eläjäksi”.

Sellaiseksi, joka itsetuntemuksensa perustalta osaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin, että siitä jää annettavaksi muillekin?

Arkisen kuuntelemisen uusi ulottuvuus tulee näkyviin siinä, mitä kuunnellessaan alkaa kuulla.

  • Aktiivisuuden voimistuessa alkaa kuulla sellaista, mitä toinen pyrkii puheellaan sanomaan, välittämään ja toteuttamaan.
  • Seuraavassa vaiheessa alkaa kuulla sitä, mikä vasta toisessa elää impulssina, potentiaalin hämärissä.

Tällaiset kuulemisen hetket ovat aluksi harvinaisia, tähtihetkiä kohtaamisissa. Ne syntyvät usein energiatason ollessa kohdallaan. On voimaa läsnäoloon ja siinä ponnistamiseen.

Näyttökuva 2015-02-27 kohteessa 12.20.12

Erityisen hienoa harjoittelemisessa on se, ettei siinä kehitetä jotakin uutta ja erityistä esiin. Kyse on olemassa olevan kuten tässä tapauksessa erityisten hetkien tekemistä yleisemmiksi, arjen juhlaksi. Harjoitteleminen mahdollistaa tämän.

Kuunteleminen ja kuuleminen dialogisuuden ja todellisen vuorotellen vaikuttamisen perustana luo tässä uuden ulottuvuuden. Vaikeasti ymmärrettävä ja tavoitettava tulee ymmärrettäväksi. Syntyy yhteys, josta tulee läpäisevä eli sinun ja minun välinen erillisyys liudentuu.

Arjen ulottumisesta syntyy arjen ihme.

 

Mainokset

Sähköistyminen

Elämässä vaihtelevan innostumisen ja tylsistymisen taustalla on usein voima tai voimattomuus kytkeytyä todellisuuteen.

Näyttökuva 2014-11-25 kohteessa 11.07.42

Ja kun haluaa, kyse on tavallisesti pienestä ponnistuksesta tuon yhteyden luomiseksi. Vieno askel ulos mielen vankilan avoimesta ovesta, ja yhtäkkiä tunnelma on toinen.

Innostuminen on uudelleen löytämistä. Ennen kaikkea uuden suhteen ja uuden yhteyden löytämistä. Tähän hetkessä kytkeytymiseen liittyy usein avautuminen ja toisinaan antautuminen kohtaamiselle, tilan tekeminen ja pienen särön salliminen mielen kelmeään pintaan.

Tästä tapahtumisesta seuraava innostumisen skaala on laaja ja kokemukset usein ihmisen itsensä näköisiä.

  • Yksi laskee saappaansa suon vihreälle sammalmättäälle ja kokee ekstaattisen yhteyden luonnon ja sen voimien kanssa.
  • Toinen tuntee syvien maailmansalaisuuksien avautuvan sinfonian sävelten, rytmin ja harmonian puhutellessa hänen sieluaan.
  • Kolmas löytää itsensä ja elämänsä kirjasta, jossa kirjailija kuvaa juuri häntä kuvatessaan elämää kaukana täältä.
  • Neljäs kohtaa ihmisen, ja kohtaamisen seurauksena moni asia saa uuden merkityksen ja järjestyksen.
  • Viides havahtuu työnsä merkityksellisyydelle kohdatessaan asiakkaan silmien loisteen.

Elämässä on paljon toistuvia asioita. Uuden suhteen luominen tuttuun asiaan sähköistää olemisen. Samalla tapahtuu latautuminen, kuin olisi yhteydessä voimanlähteeseen.

Mikä on se pieni liikahdus mielessä?

Saman esineen katsominen toisesta näkökulmasta? Saman ihmisen kohtaaminen toisessa ympäristössä?

Vaiko oman mielen yllättävä törmäyttäminen olosuhteissa, jotka ovat todellisuudessa aina uusia ja kaiken takana onkin suostuminen tuohon uuteen?

On hetkiä, jolloin haaveilen tästä: Omasta mielestä murtautuminen sanoilla, jotka oikeasti ulottuisivat mielessä liikkuviin asioihin ja jotka samanaikaisesti ulottuisivat toiseen ihmiseen.

Hetki, jolloin saa olla kipinöiden oma.

Toisten seurassa

Hyvällä työpaikalla pääsee kehua retostamaan työkavereitaan: ”Älyttömän hyvää jengiä! Niiden kanssa voi olla oma itsensä. Hyväksyvät virheiden tekemiset ja kannustavat itsensä ylittämiseen.”

Sitten on niitä äärimmäisen toisenlaisia työpaikkoja. Ja sitten on suuri määrä niitä työpaikkoja, jotka ovat jotain siltä väliltä.

Valmentajapiireissä kulkee tällainen vitsi: ”Kysy itseltäsi, paraneeko työilmapiiri kun tulet paikalle vai kun lähdet paikalta.” Vitsi on niin armoton, että sille on pakko nauraa.

Samalla se antaa mahdollisuuden katsoa tilannetta tarkemmin: Keitä ovat ne ihmiset, joiden seurassa koet olevasi enemmän? Mikä heissä sallii tai jopa kutsuu sinusta enemmän esiin?

Tavallisesti tällaiset ihmiset ovat tehneet tilaa itsessään kohtaamalla itsensä, lakkaamasta kieltämästä ja varsinkaan tuomitsemasta itsessään epämääräisiäkään puolia. Tila syntyy tilaa tekemällä.

Näyttökuva 2014-08-08 kohteessa 13.29.33

Entä saavatko muut olla enemmän sinun seurassasi? Ja mistä sen huomaa?

Siitäkö että ihmiset ovat aidosti innostuneita kanssasi? Siitä olosta, joka kohtaamisen jälkeen tuntuu lämpimänä tunteena? Vai siitä, miten hiljaisuus kertoo harvinaisesta yhteydestä?

Kun on antautunut itsensä edessä, on helpompaa antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus avata itsensä, tutustua häneen ja antaa parhaan hänestä nousta esiin.

Kasvun ja kasvamisen, voimistumisen kysymys leijuu kaiken taustalla: mihin kohtaamiseen liittyvät voimat kurkottavat ja mihin sinä niiden kautta ulotut?

Oivallukset ovat vastauksia näihin kysymyksiin. Ja oivallus on luova voima, sillä se johtaa sinut suoraan seuraavalle levelille.