Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: unelmat

Motiivit

Mikä motivoi ja energisoi vision tekemiseen ja mikä ei?

Moni asia maailmassa käy vaikeaksi, kun haluaisi tai pitäisi tehdä jotakin, johon ei liity

  • Sisäistä tai ulkoista pakkoa tai tarvetta
  • Hetkellistä mielihyvää

Vision luomiseen liittyy harvoin kumpaakaan.

Silti sen tekeminen on tärkeää ja myös innostavaa.

Siksi sen tekeminen on tärkeää ja innostavaa – koska vapaus.

Kyse on siitä, löytääkö oikean tavan ja löytääkö tahtonsa sen tekemiseen.

img_9035

Mitä ne voisivat olla?

Kirjassamme Your Next Vision esittelemme useitakin tapoja luoda visiota. Yhteistä niille kaikille on yhdessä tekeminen.

Visio on yhteisen hyvän kautta johtamista.

Yhtäältä: Mitä paremmin asennoituu yhteiseen tekemiseen: mieluiten vielä yhteisen tunteen vallassa, silloinkin kun ollaan eri mieltä;

löytää sisältään voimaa ylittää erillisyyden ja ne esteet, jotka erottavat meidät toisistamme.

Toisaalta: johto tai kaikki yhdessä on onnistunut luomaan olosuhteet sille, että

jokaisen kontribuutiolle on paitsi tilaa myös tilaus, sitä kaivataan ja siitä innostutaan.

Merkityksellisintä on sen tunteminen, ettei visiota tehdä eikä edes pelkästään tätä yritystä varten vaan tähtäin on laajuudessa: niille ihmisille, joita varten työtä tehdään ja joiden kautta yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen. Fokus itsessä ei tässäkään kohtaa ole kohottavaa eikä innostavaa.

Visiot ovat toteutettavia unelmia.

Yhdessä konkreettisesti luominen on sytyttävää: nähdään yhteinen visio ja sitten piirretään se. Ja kuten ääneen sanottu tao ei ole muuttumaton tao,

visiopiirroskaan ei ole lopullinen vaan sen luominen jatkuu.

Varsinkin, kun se on seinällä kaiken aikaa kaikkien nähtävissä ja kaikkien osallistuminen sen parantelemiseen on toivottavaa.

Visio tarvitsee tuekseen tulevaisuuteen katsovia,

tietoisia ihmisiä – auttaako visio tekemään parhaansa?

Mikä sitten ei motivoi?

  • Oma Vaikeus – taipumukset ja mielikuvat elämästä rimanalituksena
  • Sisäiset ja ulkoiset olosuhteet – ei saa otetta eikä organisoiduttua
  • Energiataso – jatkuvasti alhainen energiataso, tekee aikaansaamisesta vaikeaa
  • Näköalojen puute – on rajoittunut ja mielikuvissaan kiinni

Siksi on hyvä aloittaa omasta visiosta:

Mihin pyrin vai pyrinkö mihinkään? Olenko juuttunut paikoilleni?

Tähän tilaan ja olosuhteeseen auttaa, kun luo tilaa energian virrata. Joskus riittää, kun auttaa muita. Tai keskustelee, pyytää apua ja opettelee ottamaan sitä vastaan.

Pienillä teoilla on yllättävän suuri vaikutus työelämässä muutenkin. Ne luovat vahvempaa yhteistä tunnetta, mistä suuri osa hyvästä kumpuaa.

 

 

Unelmia

Kevättalvella unelmoin siitä, että juoksen tänä vuonna Suomalaiset sataset eli kolme sadan kilometrin ultramaratonia. Kolme päivää sitten unelmani täyttyi. Olin yksi seitsemästä suomalaisesta – ja ylpeä siitä.

Opinko muuta kuin sen, että kannattaa unelmoida? Tai että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä unelmien toteuttaminen oikeastaan tuo tullessaan?

Ainakin sen, että unelmien eteen tehty työ näkyi tässä tapauksessa suoraan lopputuloksessa.

Ensimmäiseen ultraan olin harjoitellut sen minkä olin ehtinyt, toiseen valmistauduin lähinnä leikkimällä kesäkissani kanssa ja kolmanteen jotain siltä väliltä.

Lopputulos kertoo juoksemiseen käytetyn ajan ja jotakin yleisestä ja sen hetkisestä suorituskyvystä. Mutta tuon noin kahdentoista tunnin aikana ehtii tapahtua paljon.

Jokaisessa juoksussa kohtasin voimattomuuteni ja haluni luovuttaa. Niinä hetkinä ja niissä mielentiloissa ei harjoittelu enää auttanut, ainoastaan tahto ja päättäväisyys.

Eli: minä en anna periksi. Vaikka ruumis huutaa apua ja kiroaa minut. En löydä itsestäni ainuttakaan syytä jatkaa. En enää tiedä, missä olen. Toisesta jalastani katoaa tunto. Tunnen, etten jaksa enää vetää henkeä.

Näyttökuva 2014-10-13 kohteessa 21.11.03

Ja sitten jalat juoksevat läpi tuon mustan hetken, jota seuraa ihmeellinen virkistyminen ja keveys. Samankaltainen hyvänolontunne kuin juostessa syntyy – syy, miksi monet meistä juoksevat. Ja lopussa koittaa euforia, jonka voi saada vain tästä.

Jos unelmointi, unelmien ääneen sanominen ja toteuttaminen ylipäätään edellyttävät itsensä ylittämistä, jokainen asiasta mitään tietämättäkin ymmärtää, että sadan kilometrin juokseminen on itsensä ylittämistä joka kerta.

Ja itsensä ylittäminen, miksi se on niin tärkeää? Siksikö, että siinä oikeasti kokee elävänsä? Siksikö, että silloin tutustuu itseensä ja ennen kaikkea siihen potentiaaliin, josta ei juuri mitään tiennyt, ennen kuin ryhtyi unelmaansa toteuttamaan?

Vai vain siksi, että itsensä ylittäminen on ihmisen osa?

Ihmiseksi tuleminen 2.0

Ihmiseksi tuleminen on harjoittelemista.

Pienellä lapsella harjoittelu on myötäsyntyisen tahdon ohjaamaa. Kuin jokin lapsessa tietäisi, ettei hänestä tule täydessä mitassa ihmistä kaikkine mahdollisuuksineen, ellei hän sitkeästi, päättäväisesti ja johdonmukaisesti harjoittele, päivästä päivään. Ja niin lapsi tekeekin. Harjoittelemalla hän oppii ihmisen olemisen, elämisen ja toteutumisen valmiudet.

Koulu ja koulutus ja osin harrastukset ja muu asioiden työskentely jatkavat omalla tavallaan tätä prosessia. Ihmisenä kasvaminen jää kuitenkin vaiheeseen, ellei ihminen tietoisesti kehitä esiin sitä potentiaalia, joka hänessä elää.

Kotikasvatus ja koulu jättävät parhaassakin tapauksessa kesken sen, mitä paremmassa elämässä kuuluu osata, kyetä ja mistä kaikesta on hyvä tulla tietoiseksi. Erityisesti itsessä.

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.30.21

Tämän kesken jäänyt projekti on ihmisen osa. Siis tietoisesti harjoittelemalla kehittää eteenpäin arjen keskellä niitä perustaitoja, jotka tekevät elämästä enemmän:

  • Keskittyminen, ajatteleminen, tietoiseksi tuleminen
  • Kuunteleminen, dialogi, myötätunto, auttaminen, rakastaminen
  • Oman tahdonvoiman vahvistaminen, ote elämästä, elämän ja itsen luominen

Jokainenhan näitä osaa. Vähän. Näistä arkipäiväisinkään taito ei ole arjessa itsestään selvyys. Ja kaikkia voi kehittää paremmaksi. Kun harjoittelee, oppii. Aivan mitä tahansa – niin on ihminen rakennettu.

Elämän kuntosalilla voin kehittää ihmisenä olemisen lihaksiani, jotta

  • Toteudun haluamassani mitassa eli arvojani vastaavasti eri tilanteissa
  • Kykenen vastaamaan toisten ihmisten tarpeisiin

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.33.15

Monen sisäinen kasvu näyttää pysähtyvän yhdessä pituuskasvun kanssa. Näin ei tarvitse olla. Elämä voi olla enemmän ja elämästä voi luoda enemmän, kun ottaa siihen tietoisen suhteen ja ryhtyy harjoittelemaan.

Harjoitteleminen on helppoa ja yksinkertaista, koska tarvitsee vain tehdä. Itseksi kutsuttu haastava seuralainen tulee kyllä tutuksi, kun

  • Voittaa itsensä ja oman mukavuudenhalunsa
  • Ylittää säännöllisesti tahdon kynnyksensä
  • Pysyy päättäväisenä sisäisen muutosvastarintansa edessä

Haasta itsesi ja innostu elämään täyttä elämää. Älä tyydy vähään, sillä jokaisella on oikeus tavoitella unelmiaan ja luoda itseään. Uskollisuus itselle on juuri tätä.

Hyvä elämä!

Tänä aamuna oli Fleuristessa Saku Tuomisen uuden kirjan Hyvä elämä – lyhyt oppimäärä julkkarit. Rentoa tunnelmaa, Fleuristen hyvää syötävää ja ennen kaikkea tietysti Saku Tuominen itse puhumassa kirjastaan. All right!

Saku Tuominen ja Jan Erola rentoutuvat

 

Kirja syntyy

Saku kertoi lyhyillä lauseilla kirjan syntyhistoriasta.

Ei sitaatteja. Tehdä siitä ihan hyvä, se riittää. Tekovaiheessa se lyheni lyhenemistään kunnes 80 sivusta ei ollut enää mistä puristaa pois.

Kirja on Sakun mukaan omistettu hänelle itselleen. Tai voisi olla. Koska hän omien sanojensa mukaan menee hyvän elämän suhteen yhtälailla ’linssit huurussa’ kuin useimmat muutkin.

Tämä ei ole pelkkää puhetta. Kirjasta oikeasti välittyy nöyrä asenne, mikä on teeman suhteen tietysti kohdallaan. Kirjassa ei viisastella eikä olla nokkelia eikä varsinkaan yritetä olla parempia kuin naapuri. Eikä Saku – epäilyksistä huolimatta – ole kenokaula.

Dreamdo

Toteuta unelmasi tai auta ainakin muita toteuttamaan ne. Saku kertoi Dreamdo:n hankkeesta toteuttaa miljoonan ihmisen unelmat yli sadassa maassa. Siis aivan mahtavaa.

Sakulle tuli kirjaa kirjoittaessa oivallus, että unelmointi ja ideointi ovat sama asia. Kumpaakin on aivan liian vähän, rohkeutta kumpaankin uupuu ja sitten vielä se kynnys siihen, että lähtisi toteuttamaan kumpia tahansa.

Täällä on liikaa ihan outoa lamaannusta, sanon minä.

Kuulimme vielä tarinan – kannattaa lukea kirjasta – yksinhuoltajaäidistä, joka toteutti unelmansa nukkua Omanin autiomaassa. ”Kuinka elitististä!” hänen tekoaan kommentoitiin.  Sakun mielestä ihmiset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Omanin autiomaassa nukkuneet ja ne-jotka-eivät-ole-nukkuneet.

Tunnen tämän. Kun kerroin parikymppisenä lähteväni ajamaan moottoripyörällä USA:n halki, parhaan ystäväni kommentti oli: ”Mieti mitä siitä tulis, jos kaikki tekis tollai.” Tosi nuivaa. Ei koskaan kaikki halua tehdä samaa.

Loistava kirja

Sytyin kirjasta heti ensilukemalla enkä yritäkään peitellä sitä. Kirja on aito helmi. Ja siksi poimin siitä tähän loppuun muutaman sykähdyttävän sitaatin:

”Entä jos alkaisimme suhtautua unelmointiin, tekemiseen ja muistelemiseen taitoina? Ajattelisimme, että voimme olla näillä kolmella osa-alueella yllättävän huonoja, ihan hyviä tai loistavia, riippuen siitä, kuin paljon olemme niitä harjoitelleet ja opiskelleet.”

”… koska jos opimme katsomaan, alamme nähdä ja sen myötä meistä tulee paitsi onnellisempia myös onnekkaampia. Alamme nähdä mahdollisuuksia kaikkialla. Ja näemme ihan oikein.”

”Yksi merkittävimpiä onnen lisääjiä on nimittäin tunne oppimisesta, kehittymisestä, kasvusta.”

Totisesti.

Bonuksena: Tom Jakobssonin taitto tekee kirjasta kauniin nautinnon.

Siksi: Jos luet tänä syksynä yhden kirjan, lue tämä.