Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: uteliaisuus

18.6.2017

Opin tiellä

Sain kerran seurata läheltä sellaista yrityskulttuuria, jossa oppiminen oli sijoitettu kaikkien toimintojen keskiöön. Oppimista buustattiin erityisesti kolmella alueella.

·     Yrityksen kulttuuri rohkaisi ihmisiä olemaan aloitteellisia tekemisen suhteen, itseohjautumaan ja itseorganisoitumaan. Ihmisiin ja heidän oppimiskykyynsä ja –tahtoonsa luotettiin niin paljon, että kaikenlaisesta kontrollista oli vähitellen päästy eroon.

·     Jokainen velvoitettiin pitämään huolta siitä, että hän tekee merkityksellisiä asioita joka päivä. Sitä pidettiin niin yksilön kuin yhteisön mutta ennen kaikkea yrityksen etuna. Yrityksen menestyminen palautui jokaiselle tekemisen ja hyvinvoinnin nosteena.

·     Asiakasrajapinnassa tapahtuvat onnistumiset ja epäonnistumiset olivat juhlan ja palkitsemisen aihe. Yrittäjämäisyys oli nostettu johtavaksi ”tahtoperiaatteeksi”. Ennakoivuus eli jatkuva uteliaisuus vietynä tekoihin, kehittämiseen ja muuttamiseen, oli jotakin sellaista, jonka eteen jaksettiin nähdä vaivaa.

Kaikilla oli omat käytäntönsä, joita koko ajan päivitettiin.

Poisoppiminen ja irtipäästäminen loivat käytännön ymmärrystä siihen, miten kerran opittu muodostuu vähitellen kahleeksi. Osaaminen on usein este omalle oppimiselle, mutta se on nopeasti esteenä ja tiellä myös muiden oppimiselle. Siksi kaikki valmensivat toisiaan. Sparraaminen ja palautteen antaminen olivat arkisia asioita.

Onko tällainen jokapäiväinen tavoitteellisuus ja parempaan pyrkiminen stressaavaa?  Ei tällainen tietenkään sovi kaikille, eikä isompi organisaatio ilman selkeää johtamista ja yhteistä visiota taivu tällaiseen helposti. Kyseisen yrityksen ihmiset kokivat sen useimpina päivinä todella innostavana. Hyvän meiningin ja sitoutumisen lisäksi yritys menestyi.

Tarkoitus ja tekemisen riemu edellä

on mahdollista tehdä eettisesti kestävää ja kasvavaa liiketoimintaa.

Jotain juhlavaa tässä on yksilön, organisaation ja asiakkaan näkökulmasta. Siinä sivussa maailmakin muuttuu paremmaksi. Missä teidän oppimisen fokuksenne on? kysyy Mikko@Peilaus.

Jätä kommentti
13.4.2017

Mustat pisteet

Muistan lapsuudesta isotätini, jolla oli tapana kiitellä Jeesusta milloin mistäkin asiasta. Kyllä meitä lapsia nauratti, kun täti siunaili raitiovaunuun ehtimistään, sitä ettei kaatunutkaan vaan sai tasapainonsa viime hetkessä takaisin ja että kauppalaskukin oli odotettua pienempi – kiitos, Jeesus, siitä!

Vuosikymmeniä myöhemmin tajusin, millainen edelläkävijä isotätini oikeasti oli. Kiitollisuus on hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin perustekijöitä, niin tutkimukset osoittavat. Count your blessings – eikä turhaan.

Päivittäisenä tapana kiitollisuus auttaa kiinnittämään huomion siihen, miten paljon elämässä on ja tapahtuu kaikenlaista hyvää.

Kesken palaverin, kesken työpäivän tai työpäivän päätteeksi voi – ja kannattaa – katsoa kiitollisuuden aiheisiin. Huononakin hetkenä tai päivänä se tuo kaivattua tasapainoa synkkyyteen vetävien voimien vastapainoksi. Ja samalla kuin huomaamatta välttämätön kritiikkikin kirkastuu eli oikeat sanat löytyvät.

Miksi tähänkin pitää vielä erikseen kiinnittää huomiota? Eletty on ennenkin ja ihmisiä meistäkin tuli. Vaan millaisia: parhaaseen itsessämme ja toisissamme näkeviäkö?

Huomio kiinnittyy ja jää helposti kiinni negatiiviseen itsestään – se on aivojen ja mielen oletuksena.

Mieli hakeutuu valkean paperin mustaan pisteeseen kuin valo mustaan aukkoon.

Kiitollisuutta herättäviin asioihin huomion kiinnittäminen on mielen tehdasasetuksen vastalääke, jonka tarpeellisuutta voi arvioida itse: katso maailmaa.

Kiitollisuuden aiheita on meidän etuoikeutettujen elämässä todella paljon.

Aamulla herään lämpimässä asunnossa, laitan vedenkeittimen päälle, käyn lämpimässä suihkussa, kokoan haluamani aamiaisen ja alan selata verkosta aamun uutisvirtaa. Jos yksikin näistä ei toimi toivomallani tavalla, minun on ponnisteltava erikseen, jotta

·     Aamuni ei ole pilalla

·     Mieleni ei jää kiinni vikaan menneeseen asiaan

Siitäkin huolimatta, että kaikki muut asiat ovat juuri niin kuin haluan – toisin kuin hyvin monella muulla maan asukkaalla.

Joku vuosi sitten kehitin kiitollisuusharjoitukseen muunnelman: ole kiitollinen niistä asioista, joita sinulla ei ole.

Niitäkin löytyy yllättävän helposti paljon.

En sairasta syöpää. Minulla ei ole addiktioita. Minulla ei ole ikävää anoppia. Sosiaalinen velvollisuus ei pakota minua syömään mämmiä.

Kuten usein, asiat johtavat toisiin:

harjoitus herätti minut pohtimaan, aliarvioinko vai yliarvioinko elämässä kokemaani kärsimystä. Ilman itsetuntemusta en löydä tasapainoa noiden kahden välillä ja ilman tasapainoa hylkään itseäni ja kokemukseni tai vajoan suhteettomuuden suohon.

Miksi edelläkävijät harjoittavat tällaista reflektoimista työpaikoillaan?

Koska nämä asiat vaikuttavat siihen, miten syvälle intohimo pääsee kaivautumaan ja miten kauas uteliaisuus ulottuu. Kaksi avaintekijää tuloksen tekemisessä, saman tien.

Jätä kommentti
13.3.2017

Kasvuvaraa

Kun ostaa pienille lapsille vaatteita, ostaa järkevästi seuraavaa kokoa. Pienen kasvu on sellaista, että vaatteet jäävät ennen pitkää pieniksi.

Millaista kasvuvaraa sinä jätät itsellesi? Onko mahdollista, että mielikuvasi itsesi suhteen ovat jo vuosia olleet niin pieniä, että niiden pohjalta räätälöimä sisäinen vaatetuksesi puristaa tai kuristaa sinua? Ja siksi sinussa toimivat ohjelmat tuhoavat mahdollisuuksiasi sitä mukaa, kun ne tulevat eteesi.

Kasvuvara sisältää mahdollisuutesi ja potentiaalisi.

Sen, mihin voit ulottua ja missä voit parantaa. Kuinka paljon tiedät niistä kummastakaan? Jos olet normaali kuolevainen kuten minä, tiedät niistä jotakin ja suurimmasta osasta et. Mikset? Koska

·     aina on ollut ja on jotakin kiireellisempää

·     et ole koskaan oikeasti vaivautunut ottamaan selvää

·     niistä selvän ottaminen edellyttää erittäin uteliasta vaivannäköä

Kuitenkin sinunkin kasvuvarasi on syvässä ja suorassa yhteydessä elämän mielekkyyden ja merkityksen kokemukseesi. Varsinkin, jos uskallat lähteä sille tielle, jossa katsot tarkemmin omaa tyytyväisyyttäsi eli suostut raaputtamaan sen pintaa. Näkemään sen alla levottomuuden, joka haluaa uuden ja paremman releen sijasta katsoa silmästä silmään sitä tyyppiä, joka oikeasti olet ja mistä sinut on tehty. Koska vasta sitä kautta syvimmät tarpeesi tyydyttyvät.

Voit lahjojasi ja osaamistasi hyödyntämällä saada elämässäsi paljon aikaan ja tulla siitä myös runsaasti palkituksi. Kasvuvarasi voit hyödyntää täydesti kuitenkin vain, kun olet valmis iloisesti kohtaamaan sen itsesi, joka vain sinä voit olla ja joka haluaisi olla vielä vähän enemmän sinä.

Jätä kommentti
12.1.2017

Parempi elämänkumppani?

Onko sinulle käynyt niin, että sait itsellesi elämänkumppanin, jonka kanssa vietät todella paljon aikaa? Mutta sitten huomasit, että et oikeastaan ole kiinnostunut hänen kokemuksistaan, siitä mitä hänen mielessään liikkuu tai mitä hänelle kuuluu?

Älä huoli, näin tuntuu käyvän monelle, joiden läheisin elämänkumppani voisi olla oma itse mutta ei olekaan.

Miksi utelias asenne itseen on harvinaisempaa kuin olisi (kaikille) hyväksi?

Siihen pätee usein samat syyt kuin muuhunkin uuden aloittamiseen ellei tarve ole pakottava: se tuntuu hankalalta, vieraalta ja sen edessä tuntee avuttomuutta.

Vaan ei hätää, se on todellisuudessa yksinkertaista ja sen voi aloittaa esimerkiksi nyt.

  • Yksinkertaisin tapa on pysähtyä, seurata hetki omaa mieltään: mitä täällä tapahtuu?
  • Voit myös valita päiväsi kulusta yhden uteliaisuuden kohteen:
    • Millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu?
    • Mitkä tunteet vaikuttivat toisia voimakkaammin?
    • Miten reagoit asioihin ja tilanteisiin?
    • Mitä asioita teet?
    • Mitkä ulkoiset ja sisäiset asiat saavat sinut haluamaan jotakin?
    • Mistä unelmoit?
    • Mitkä suunnitelmistasi toteutuivat ja mitkä eivät?
  • Miten meni ihmisten kanssa, niiden kauniiden ja kivojen ja niiden rumien ja ikävien?

Arkesi tarjoaa rajattoman aarresaaren tutustua siihen ihmiseen, joka täällä maailmassa sinuna elää ja vaikuttaa.

Jos tällaisia löytöretkiä tekee joka päivä vähän, elämä itsessä ja ympärillä alkaa jäsentyä.

Paljoon pääsee vaikuttamaan. Paljon suhteen pääsee valitsemaan. Elämästä tulee omempaa samalla kun monet käsitykset muuttuvat paremmiksi.

Kuka ei haluaisi parempaa elämää?

Siksi kannattaa mennä mielen gymille. Ja mieluiten tehdä siitä tapa.

Leveleitä on paljon ja niistä kannattaa valita sopiva.

  • Seurata itseä, omaa mieltä, ihan yksin.
  • Seurata itseä kohtaamisissa ihmisten kanssa.
  • Seurata omia tulkintoja: kuinka paljon omissa tulkinnoissasi ja toisten ”peilatessa” sinua on totta?

Parasta kaikessa on tietenkin se, että gymi kulkee aina mukana, sen rakentaa ihan itse, minne haluaa. Sinä olet se joka päättää mitä treenataan, se joka treenaa ja se jota treenataan ja vähitellen sinusta kehittyy itsellesi oma pt. Eikö tämä olekin ihan huippua?

Vielä kaksi vakavaa kysymystä:

  • Tunnistatko sen eron, milloin mielesi toimii puolestasi ja milloin sinua vastaan?
  • Ethän vain ole antanut maailman hämätä itseäsi sen suhteen, mitä oikeasti haluat?

Kaikkien maailmassa vaikuttaneiden viisaustraditioiden ydin on: ”Tunne itsesi!”

Koska

  • Itsestä luot elämääsi
  • Mieli ohjaa arkeasi ja valintojasi
  • Elämästäsi tulee täydempää, kun tiedät mistä siinä on kyse

Jos itsensä tunteminen tuntuu isolta palalta, voit lähteä tutustumaan itseesi.

Jos koet, ettet pääse yksin eteenpäin, voit aina soittaa minulle, lupaa

Mikko, p. 050 3840727

Jätä kommentti
2.12.2014

Vaimentaen vahvistaa*

Toisinaan havahtuu keskellä arkipäivää ja huomio kiinnittyy seuraavaan:

Ihmisillä on tapana ottaa itseensä, arvostella itseään kovinkin sanoin tai ainakin vähätellä hyviä juttujaan ja sitä missä ovat hyviä.

Auttavatko sellaisessa tilanteessa sanat: ”Mut sähän oot tosi hyvä.”? Usein tällainen luonnollinen ja hyvää tarkoittava reaktio toisen tukemiseksi ei johda toivottuun lopputulokseen. Miksei?

  • Koska se on reaktio ja reaktiot harvoin ovat muuta kuin yritys hoitaa tilanne.
  • Nuo sanat ovat ennestään tuttuja, joskus jopa ihmisen itsensä käyttämiä, eikä niillä ole enää tehoa.

Mikä sitten olisi hyvä?

Aito pysähtyminen, jossa ottaa toisen ihmisen tilan tosissaan ja omakseen ja antaa sen hetken viipyillä omassa sielussa. Tätä pienen tuokion kestävää tapahtumista voi kutsua vaikka hiljaiseksi myötätunnoksi. Se on samalla liittymistä itseen, sillä tuo edellä kuvattu tapahtuma tapahtuu eri muunnelmin aika ajoin itsellekin.

Näyttökuva 2014-12-02 kohteessa 11.23.06

Hiljainen myötätunto on kuin ymmärtävä katse, joka hyväksyy elämässä olevan vaikeuden olla sitä mitä on ja mitä pohjimmiltaan on. Sen tarkoitus on tyynnyttää tuo levoton mieli ja samalla vahvistaa sitä hyvää, joka haastamisen keskellä – elämän törmäyksissä – pyrkii esiin.

Voi olla, ettei toinen ihminen aluksi edes huomaa tällaista, koska se ei ole suurieleistä eikä muutenkaan kovin näkyvää. Mutta toistuessaan tuo sieluun tehty tila herättää uteliaisuuden ja vetää puoleensa. Elämä kutsuu luokseen.

Yllättävän moni tärkeä asia elämässä alkaa huomion kiinnittämisestä.

 

*Otsikko on peräisin P. Mustapään runosta Laulu, toinen säkeistö:

”Tein lasinkuultavan laulun.

Joko huomaat, tajuat:

se vaimentaen vahvistaa

suven äänet ihanat,

veden solinan, airojen kohahtelun

ja suhinan kaislikon.

Olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein, mitä on.”

Jätä kommentti
3.6.2014

Ei vastusta

Vetäessäni muutostyöpajaa peilasimme pienryhmän kanssa muutosprosessia ja puhuimme muutosvastarinnasta, tuosta alati talvehtivasti ilolinnusta. Eräs osallistujista havahtui kysymään: ”Mitä kaikkea voisimme tehdä sillä energialla, joka menee asioiden vastustamiseen?”

Näyttökuva 2014-06-02 kohteessa 22.57.10

Spontaani vastaukseni olisi ollut, että aivan järkyttävän paljon. Jäin miettimään tätä ydinkysymystä.

Jos ihminen olisi kone, vastarintaa ei olisi. Inhimillisyyttään ihminen tarvitsee vastarinnan ottaakseen aikaa sopeutuakseen muutokseen. Jokaisella on omat valmiutensa ottaa muutos vastaan ja tehdä se omaksi. Valmius on useimmiten asia- ja tilannesidonnaista.

Omaa kykyään suhtautua muutokseen joustavasti voi vahvistaa harjoittelemalla. Joustavaa mieltä voi kehittää olemalla useammin.

Aktiivinen. Ihminen jolla on aktiivinen perusasenne elämään ja joka osallistaa itsensä mieluusti asioihin, suhtautuu myös muutokseen aktiivisesti. Hän näkee helpommin, mitä asian suhteen on tehtävissä ja minkä kanssa täytyy vain elää.

Näyttökuva 2014-06-02 kohteessa 23.02.00

Utelias. Kiinnostus asioihin ja tapahtumiin ympärillä auttaa usein ennakoimaan tapahtumia ja niiden vaikutuksia. Aito kiinnostus toisten ihmisten näkemyksiin auttaa oman, usein kapean näkökulman laajentamisessa.

Osaava. Oman osaamisen näkeminen ja siihen liittyvä perusluottamus (”Selviän tämän kykyni kanssa missä vain.”) auttaa voittamaan pelon ja epävarmuuden esimerkiksi suhteessa työpaikan menettämiseen tai tehtävien ja toimenkuvan muuttumiseen.

Luottavainen (reiluuteen). Ihminen, jolla on perusluottamus siihen, että häntä kohdellaan reilusti ja että maailma on pääsääntöisesti hyväntahtoinen, on valmiimpi kohtaamaan muutoksen sellaisenaan kuin ihminen, joka lähtökohtaisesti suhtautuu epäluuloisesti. Omalla asenteella ja päätöksellä voi lisäksi edistää oman luottamuksen vahvistumista.

Dialoginen. Aitoon dialogisuuteen, vuorotellen vaikuttamiseen pyrkiminen varsinkin siinä merkityksessä, että suostuu korjaamaan omia näkemyksiään suhteessa itseensä ja omaan toimintaansa, auttaa muutoksen omaksi tekemisessä ja kohtaamisessa.

Joustavan mielen vielä hienompi puoli on se, ettei se suostuu dialogiin myös niiden asenteiden ja tapojen suhteen, joita ihmisen yrittää joustavaa mieltä kehittäessään muuttaa. Kun lakkaan vastustamasta, energia vapautuu käyttööni.

Jätä kommentti
16.5.2014

Meneekö tämä näin?

Kun esitän työpajoissani jonkin väitteen, joka selvästi kyseenalaistaa osallistujien enemmistön siihenastisen tavan ajatella maailmasta, kysyn heiltä suoraan:

”Meneekö tämä näin?”

Näyttökuva 2014-05-15 kohteessa 22.40.34

Ihmiset ovat hauskoja eli inhimillisiä reaktioissaan. Jotkut eivät uskalla rohkaisusta huolimatta kertoa mitä he ajattelevat, koska se saattaisi kyseenalaistaa sanomiseni ja saattaisin hämmentyä ja jopa loukkaantua.* Toiset taas töräyttävät suoraan, että ei kyllä.

Mistä käsitykset syntyvät? Mistä tulee vakuuttuminen omista käsityksistä?

Viime aikoina olen miettinyt myötäsyntyisten taipumusten ja ominaisuuksien merkitystä käsitysten synnyssä. Havaintoihin perustuva kokemus puhuisi sen puolesta, että uskomukset siitä, millainen maailma on ja miltä se näyttää, istuvat yhtä lujassa kuin temperamentti tai seksuaalinen suuntautuminen.

Tuntuu turhalta lähteä eheyttämään käsitystä, jonka mielestä tiede selittää kaiken olennaisen tai jonka mielestä usko Jumalaan on ainoa, jolla on todellista merkitystä. Katsomme maailmaa hyvin eri näkökulmista, emme itsekään tiedä, miksi mutta – ei se mitään. Hyvä vaan kun katsomme. Näkökulmien arvosteleminen tai ylenkatsominen on yhtä mielekästä kuin arvostella toisen silmien väriä tai aineenvaihduntaa.

Näyttökuva 2014-05-16 kohteessa 7.59.28

Viisas oppii elämään sen kanssa, jota ei voi muuttaa. Oman vankan näkemyksen ohella voin olla utelias ja käydä vuoropuhelua ja ihmetellä. Mutta toivottavasti kukaan ei yritä kaupata näkemyksiään minulle: olen tavallisesti yhtä vähän ostomoodissa kuin selatessani Facebook-seinääni.

Käsityksillä on tietysti seurauksensa. Esimerkiksi: kuinka paljon voin vaikuttaa omaan elämääni ja olla aktiivisena sitä muuttamassa.

Jos uskon, että olen erilaisten sähkökemiallisten prosessien ohjaama enkä voi niitä muuttaa, tämä ei suoranaisesti johda innostukseen yrittää tulla tietoiseksi toiminnastaan. Tai edes mielensä toiminnasta puhumattakaan, että yrittäisi luoda elämästään parempaa.

Uskomuksella on merkitystä. Tahdon vapauden mahdollisuuteen uskominen – vaikka siihen uskominen olisi todella yksisarvisesta – johtaa aktiiviseen toimimiseen itsensä kehittämisen suhteen ja tässä projektissa voittavat muutkin.

Vai meneekö se näin?

 

*Meillä oli lukiossa opettaja, joka loukkaantui, jos hänelle väitti vastaan. Hän alkoi pitää opettajanpöytänsä takana mykkäkoulua eikä puhunut lopputunnista mitään. Siinä me sitten istuimme. Ja yritimme varoa seuraavalla kerralla.

Jätä kommentti
6.5.2014

Ryhdy uteliaaksi

Utelias-sanalla on myös paha kaiku.

Toisten asioiden uteleminen, niihin puuttuminen, kyylääminen – siinä nimeät. Varsinkin vanhemmilla, opettajilla, esimiehillä ja muilla oman-elämänsä-naapureilla on siihen taipumusta.

Näyttökuva 2014-05-05 kohteessa 23.09.01

Muuten uteliaisuus on hyve. Sellainen, jota kannattaa kehittää siitä, missä se on, siihen, minne se voi yltää.

Uteliaisuus ilmentää ja ilmaisee aitoa sisäsyntyistä kiinnostusta, joka voi suuntautua mihin tahansa arkipäiväiseen asiaan, jonka tavallisesti ohittaa. Kun suhtautuu omaan elämään uteliaasti, saa usein huomata, ettei ollut huomannut puoliakaan.

Ennen kaikkea uteliaisuus kannattaa suunnata sinne, mihin sitä ei tavallisesti osata suunnata: omaan mieleen, sen toimintaan ja sisältöihin. Tähän on monta syytä.

Oman mielen liikkeet ohjaavat kaikkea, myös sisäistä toimintaa. Sieltä se mitä kutsumme elämäksi kumpuaa. Toiminta synnyttää sisältöjä ja sisällöt toimintoja – kumpaankin kannattaa siis suhtautua kiinnostuksella. Mitä tämä kertoo minusta, mihin tämä vie ja mitä luo ja mitä aiheuttaa?

Uteliaisuus eli avoin mieli johtaa myös rehelliseen itsetutkiskeluun vailla ennakkoasetelmia ja valmiita mielikuvia. Siis ennen kaikkea: mikään ei ole kiellettyä etukäteen.

Ja sanon suoraan sen, minkä kaikki tietävät: tämä on oikeasti vaarallista. Varsinkin, jos ei ole aiemmin tutustunut mieleensä laajasti ja saanut aavistusta siitä, mitä kaikkea siellä liikkuu.

Koska mielessä voi liikkua mitä tahansa. Kyseessä on siis aito itsetuntemusseikkailu. Sulje silmäsi ja ota vastaan ja huomaat, millainen hyve irtipäästäminen tässäkin asiassa on.

Pysähdy päivittäin jonkin ajatuksen ääreen ja ihmettele arvostelematta: ”Mitä tämä on?” Myöhemmin voit sitten miettiä, pitäisikö tällaiselle tavalle ajatella kenties tehdä jotain.

Näyttökuva 2014-05-05 kohteessa 23.11.38

Oman elämänlaadun kohentaminen eli sisäisen elintason nostaminen alkaa uteliaisuudesta ja sen seurauksena tietoiseksi tulemisesta. Uteliaisuus on kohottavaa. Myös ihmissuhteissa.

Jätä kommentti