Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: vahvistaminen

Vaimentaen vahvistaa*

Toisinaan havahtuu keskellä arkipäivää ja huomio kiinnittyy seuraavaan:

Ihmisillä on tapana ottaa itseensä, arvostella itseään kovinkin sanoin tai ainakin vähätellä hyviä juttujaan ja sitä missä ovat hyviä.

Auttavatko sellaisessa tilanteessa sanat: ”Mut sähän oot tosi hyvä.”? Usein tällainen luonnollinen ja hyvää tarkoittava reaktio toisen tukemiseksi ei johda toivottuun lopputulokseen. Miksei?

  • Koska se on reaktio ja reaktiot harvoin ovat muuta kuin yritys hoitaa tilanne.
  • Nuo sanat ovat ennestään tuttuja, joskus jopa ihmisen itsensä käyttämiä, eikä niillä ole enää tehoa.

Mikä sitten olisi hyvä?

Aito pysähtyminen, jossa ottaa toisen ihmisen tilan tosissaan ja omakseen ja antaa sen hetken viipyillä omassa sielussa. Tätä pienen tuokion kestävää tapahtumista voi kutsua vaikka hiljaiseksi myötätunnoksi. Se on samalla liittymistä itseen, sillä tuo edellä kuvattu tapahtuma tapahtuu eri muunnelmin aika ajoin itsellekin.

Näyttökuva 2014-12-02 kohteessa 11.23.06

Hiljainen myötätunto on kuin ymmärtävä katse, joka hyväksyy elämässä olevan vaikeuden olla sitä mitä on ja mitä pohjimmiltaan on. Sen tarkoitus on tyynnyttää tuo levoton mieli ja samalla vahvistaa sitä hyvää, joka haastamisen keskellä – elämän törmäyksissä – pyrkii esiin.

Voi olla, ettei toinen ihminen aluksi edes huomaa tällaista, koska se ei ole suurieleistä eikä muutenkaan kovin näkyvää. Mutta toistuessaan tuo sieluun tehty tila herättää uteliaisuuden ja vetää puoleensa. Elämä kutsuu luokseen.

Yllättävän moni tärkeä asia elämässä alkaa huomion kiinnittämisestä.

 

*Otsikko on peräisin P. Mustapään runosta Laulu, toinen säkeistö:

”Tein lasinkuultavan laulun.

Joko huomaat, tajuat:

se vaimentaen vahvistaa

suven äänet ihanat,

veden solinan, airojen kohahtelun

ja suhinan kaislikon.

Olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein, mitä on.”

Mainokset

Arvokas kehitys

Ihminen, yritys tai valtio, joka ei ole kohdannut menneisyyttään, kykenee harvoin arvokkaaseen toimintaan todellisesta kehityksestä puhumattakaan.  Menneisyyden ja ennen kaikkea menneisyyden virheiden toistaminen on karu kohtalo.

Mahdollisuus valita toisin on mahdollisuus.

Näyttökuva 2014-09-16 kohteessa 10.55.41

Kun puhutaan yrityksen perinnöstä ja perimästä, tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen askel kohti muutoksen kohtaamista arvokkaasti.

Mitä sellaista olemme näiden vuosien aikana luoneet, synnyttäneet ja kehittäneet, jolla on pysyvää arvoa? Mikä on suhteemme siihen ytimeen, jonka varassa niin olemassaolomme kuin toimintammekin on?

Tässä kysymyksessä yrityksen perimä kohtaa luovassa jännitteessä yrityksen kulttuurin eli sen, mitä jokainen yrityksen työntekijä on tuonut yritykseen mukanaan. Ja sillä mukanaan tuomallaan vaikuttanut ennen kaikkea työtapojen ja –asenteiden syntyyn ja kehittymiseen.

Siinä missä kulttuuri voi syödä strategian, se voi syödä myös perimän.

Yhtälailla kulttuuri voi täysin tukea strategiaa ja näin kehittää yrityksen perimää.

Kummastakin löytyy esimerkkejä.

Toinen askel on perimän kehittäminen – puhutaan päivittyvästä organisaatiosta. Muutoksessa arvokkaan ytimen näkeminen luo perspektiivin muutoksen ja muutosten yksityiskohdille.

Toisaalta luopuminen ja irtipäästäminen, toisaalta kiinnipitäminen oikeista asioista. Tämä kysyy näkemyksellisyyttä ja taitoa, joka usein oikeasti kehkeytyy aidon vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun kautta. Toiset ihmiset ovat suurin voimavara, jonka hyödyntäminen on vielä monessa yrityksessä aliarvostettua.

Se mikä on mahdollista suuressa on myös pienessä. Miten yksittäinen ihminen tekee tämän? Voi myös kysyä, mikä on hänen kutsumuksensa muutokseen.

”Näillä on menty” tähän asti, vaihtelevalla menestyksellä. Odottaako ihminen suurta havahduttajaa ulkoapäin? Vai löytääkö hän sisältään impulssin kohdistaa huomionsa siihen pieneen muutokseen, joka auttaisi häntä tekemään toiminnastaan parempaa ja saavuttamaan ensimmäisen tavoitteen? Eli mitä hyvää lähteä ensiksi vahvistamaan.

Toisten ihmisten peili voi olla tässä suurena apuna, arjen arvokkaissa kohtaamisissa.

Because you can

Elämässä tapahtuu paljon asioita, koska niille antaa luvan. Mahdollisuus hyvään ja pahaan tulee todeksi.

Se pitempi lieka

Moni antaa ennalta arvaamattoman ja huomaamattoman usein luvan kohdella itseään huonosti. Myös toimiessaan itsetuhoisesti mieli on mielekäs. Mutta se on silti paha lupa. Ja aikuisena saa vääntää aika tavalla näitä lupia peruuttaessaan.

Monet myös tiuskivat lapsilleen, puolisolleen ja ystävilleen ja asiakaspalvelijoille – kaikille niille, joille voivat. Kun on antanut itselleen luvan ja toteuttaa impulssejaan, se jatkuu kunnes joku pysäyttää.

Useimmat ihmiset kaipaavat arvojensa selkiinnyttämistä. Tätä prosessia häiritsevät lapsuudessa opitut väärät ehdollistumat. Kaikkien onnettomuudeksi.

Lyhyt lieka

Kun pyrkii antamaan itselle luvan rohkeasti kokeilla jotain uutta epäonnistumisen uhallakin, huomaa vaikeuden. Valtaosassa tilanteista lupaa ei tule, kokeilu jää tekemättä.

Näyttökuva 2014-02-21 kohteessa 10.13.12

Samuli Heimonen

Ympäristökin on tavallisesti aika ahdasrajainen. Normipoikkeaman ei tarvitse olla suurikaan, kun rajat tulevat vastaan. Tämä on sääli. Monelle se on tuttua lapsuudesta: muotissa olemista lyhyessä lieassa.

Kaikesta huolimatta noiden rajojen ylittäjiä aina löytyy. Mielikuvituksen kautta toteutuminen avaa muidenkin rajoja.  Kun lieka pitenee, kaikki voittavat ja voivat inspiroitua.

Olisi hyväksi

Monenlaista tapahtuu, kun eräänä ja toisenakin päivänä hyppää tyhjään. Samalla kaikki kiteytyy kysymykseen, oppiako vai eikö oppia?

Sillä sen, mitä tänään vahvistaa, saa huomenna vastaansa – tai ainakin edestään löytää.

Uusien tapojen oppiminen alkaa mahdollisuuksille havahtumisesta ja jatkuu niiden vahvistamisesta. Mikä muu kuin tällainen vapautuminen antaisi enemmän elämisentunteelle?

Koska sinä voit.