Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: vapautuminen

Itseään vahvistava

Elämä näyttää noudattavan mekaniikan lakeja. Jokin liikkeelle sysätty asia jatkaa kulkuaan, kunnes löytyy syy sen pysähtymiseen.

Jotta elämä tuntuisi jossakin eikä olisi ihan yksinkertaista, ihmisessä tapahtuu paljon tietoisuuden kynnyksen alapuolella, mikä aiheuttaa kaikenlaista huonoa.

Suurin näistä huonoista kehittymisen kannalta on pelko, joka saa ihmisen jättämään tekemättä asioita, jotka olisivat hyviä niin hänen kuin muidenkin ihmisten kannalta.

Niin kauan kuin ihminen tottelee pelkonsa rajoja, hän vahvistaa noita rajoja. Samalla hänen ihmisenä olemisen lihaksensa pysyvät voimattomina. Muutosta vastustavien rajojen puolustaminen on omiaan synnyttämään kuvitelmia muutoksen negatiivisista puolista, mikä puolestaan ruokkii pelkoa ja epävarmuutta. Tämä on selvästi huono kehä.

Havahtuminen pelkojen rajoittavalla voimalle alkaa niiden tiedostamisesta ja sen jälkeen niiden siedättämisestä ja muuntamisesta. Kuten Henkka Hyppönen toteaa kirjassaan Pelon hinta: ”Jos siedättää itseään pelottavissa tilanteissa, pelko murtuu lopulta.”

Näyttökuva 2014-12-09 kohteessa 11.56.14

Kuten siedättämisen kohdalla, usein tietoisuuden liikkeelle sysäämä tahto tuo mukanaan hyviä kehiä.

Altistuminen. Altistuakseni eli itseni avatakseni minun on koettava sisäinen vahvuuteni, jolta saamani luottamuksen varassa avautuminen tulee mahdolliseksi. Jokainen avautuminen puolestaan vahvistaa sisäisyyttäni ja sen ohjaavaa voimaa.

Itsensä rakastaminen. Mitä enemmän kykenee rakastamaan itseään, sitä enemmän kykenee ja myös haluaa huolehtia sisäisten olosuhteiden parhaasta laadusta. Mitä enemmän kykenee olemaan parhaimmillaan, sitä enemmän kykenee rakastamaan, myös itseään.

Itsensä voittaminen. Muutoksessa, joka perustuu itsensä alastomaksi riisumiseen ja tuon alastoman olemuksen kohtaamiseen ja alastomalla olemuksella kohtaamiseen, ihminen voittaa itsensä, löytää itsensä ja vahvistaa itsensä. Tästä syntyy jälleen hyvä kehä: voittaminen auttaa löytämään ja vahvistumaan, löytäminen voittamaan ja vahvistumaan lisää, vahvistuminen voittamaan ja löytämään enemmän.

Tietoisemmaksi tuleminen on vapautumista ja mahdollisuuksien selvempää näkemistä. Siinä on elämisen kutsu.

Mainokset

Because you can

Elämässä tapahtuu paljon asioita, koska niille antaa luvan. Mahdollisuus hyvään ja pahaan tulee todeksi.

Se pitempi lieka

Moni antaa ennalta arvaamattoman ja huomaamattoman usein luvan kohdella itseään huonosti. Myös toimiessaan itsetuhoisesti mieli on mielekäs. Mutta se on silti paha lupa. Ja aikuisena saa vääntää aika tavalla näitä lupia peruuttaessaan.

Monet myös tiuskivat lapsilleen, puolisolleen ja ystävilleen ja asiakaspalvelijoille – kaikille niille, joille voivat. Kun on antanut itselleen luvan ja toteuttaa impulssejaan, se jatkuu kunnes joku pysäyttää.

Useimmat ihmiset kaipaavat arvojensa selkiinnyttämistä. Tätä prosessia häiritsevät lapsuudessa opitut väärät ehdollistumat. Kaikkien onnettomuudeksi.

Lyhyt lieka

Kun pyrkii antamaan itselle luvan rohkeasti kokeilla jotain uutta epäonnistumisen uhallakin, huomaa vaikeuden. Valtaosassa tilanteista lupaa ei tule, kokeilu jää tekemättä.

Näyttökuva 2014-02-21 kohteessa 10.13.12

Samuli Heimonen

Ympäristökin on tavallisesti aika ahdasrajainen. Normipoikkeaman ei tarvitse olla suurikaan, kun rajat tulevat vastaan. Tämä on sääli. Monelle se on tuttua lapsuudesta: muotissa olemista lyhyessä lieassa.

Kaikesta huolimatta noiden rajojen ylittäjiä aina löytyy. Mielikuvituksen kautta toteutuminen avaa muidenkin rajoja.  Kun lieka pitenee, kaikki voittavat ja voivat inspiroitua.

Olisi hyväksi

Monenlaista tapahtuu, kun eräänä ja toisenakin päivänä hyppää tyhjään. Samalla kaikki kiteytyy kysymykseen, oppiako vai eikö oppia?

Sillä sen, mitä tänään vahvistaa, saa huomenna vastaansa – tai ainakin edestään löytää.

Uusien tapojen oppiminen alkaa mahdollisuuksille havahtumisesta ja jatkuu niiden vahvistamisesta. Mikä muu kuin tällainen vapautuminen antaisi enemmän elämisentunteelle?

Koska sinä voit.

 

 

Karmavelka

Kun kuulin Jari Sarasvuon käyttävän kevään ansiokkaassa Ylepuhe-sessiossaan käsitettä karmavelka, ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä? Onko sielunvaellus tullut takaisin muotiin tai jopa edustuskelpoiseksi?

Karmasta ja muustakin

Karman sanotaan syntyvän hyvistä ja huonoista teoista. Puhutaan myös kuukarmasta ja aurinkokarmasta, mutta ei ehkä mennä nyt niihin.

Hyvät teot synnyttävät hyvää karmaa, pahat puolestaan pahaa karmaa eli Sarasvuon mainitsemaa karmavelkaa. Yksinkertaista, eikös vaan?

Periaate yksinkertainen, toteuttaminen vaikeaa ja asia monipolveileva kuin ilon synty. Kaikella sillä, miten asennoidumme, mitä puhumme ja miten käyttäydymme toisiamme kohtaan, synnytämme karmaa. Tämä tuppaa olemaan taseeltaan negatiivinen, ellemme tee asialle jotakin. (Hyveelliset ihmiset ovat luonnollisesti poikkeus.)

Vaan mitä tehdä?

Karmaharjoitus

Karmavelan ajatuksesta voi tehdä itselleen yksinkertaisen harjoituksen.

Päätän heräämiseni hetkellä (tai jo illalla), että tänään pyrin esimerkiksi kärsivällisyydelläni vähentämään karmavelkani taakkaa tai en ainakaan kärsimättömyydelläni sitä lisää.

Mitäs veikkaat, mihin asti päivässäsi pääset, kun ensimmäinen tilaisuus harjoitella tätä tulee vastaan? Pienten lasten perheissä noin viisi sekuntia, vähän isompien lasten perheissä ehkä viisi minuuttia.

Eikä siinä taida vielä ihan olla kaikki. Tilanteita harjoitella tulee päivästä riippuen noin 100-200. Ja se on meille kuolevaisille ensi alkuun aivan liikaa. On siis todettava oman mielen kuntoisuus ja valikoitava hetket, joissa harjoitella. Loppujen kohdalla on todettava, että ’harvat meistä ovat valmiita’. Ainakaan vielä.

Karmaharjoitus töissä

Karmaharjoituksen voi viedä työpaikalle. Ihan hullua? Eipäs, koska yhdessä harjoitteleminen on hauskempaa. Lisäksi yhteisön tuki saa harjoittelemaan innokkaammin ja yhteisön menestys harjoittelemisessa moninkertaistaa seuraamukset.

Too often we think our karma affects our individual lives only but it reaches further afield than us. For example, greed on a small scale leads to greed on a large scale. On the other hand, we may see someone who is a philanthropist attract other philanthropists and together they bring about major positive change. They experience the karma they have created, not only individually but collectively. Annette Ong

Niin että miltä tuntuisi karmataseeltaan positiivinen yritys? Hyvältähän se tuntuisi.

Mitä mielessä tapahtuu?

Ensinnäkin harjoittelemisesta syntyy hyvä olo. Tämä on mielen tasolla sama kuin liikunnan jälkeinen olotila kehossa: olen tietoisesti rasittanut itseäni, ja koska mieleni kaipaa rasitusta siinä missä lihakseni, niveleni ja sisäelimeni, siitä seuraa hyvää oloa.

Voin myös ajatella, että olen tehnyt jotakin, joka tuottaa minulle syvempää tyydytystä. Sellaista, mitä mielen harjoitteleminen, kehon harjoittelemisesta puhumattakaan, ei yksin synnytä. C.G. Jungilla on seuraava ajatus, karmaan liittyen:

’When an inner situation is not made conscious, it appears outside as fate.’

Mielen harjoitteleminen nostaa tietoisuuteen tämän muuten luontaisesti ja tiedostamattomasti tapahtuvan toiminnan. Ja kun se on nostettu tietoisuuteen, tapahtuu jotakin miellyttävää: vapautuminen ja selkiintyminen, usein yhtä aikaa. Ja samalla voi tuntea jonkin taakan, raskauden väistäneen: minun ei ole pakko kantaa tätä enää. Eli minun ei ole pakko toimia kuten ’karmani’ (myötäsyntyiset tai tiedostamatta oppimani tavat ja tottumukset) minua pakottaa vaan voin milloin tahansa päättää toimia toisin.

Olisiko helpompi elää, jos instant karma toimisi?

Instant karma (http://peilaus.fi/instant-karma/) eli se, että saa välittömästi kokea ajattelunsa, puheidensa ja tekojensa seuraamukset. Ei joudu pelkästään näkemään, mitä ne aiheuttavat toisille vaan saa oikeasti tuta ne nahoissaan.

Nythän tilanne on se, että levittämällä omaa huonoa oloamme ajatusten, sanojen ja tekojen kautta, kärsimme siitä kyllä, mutta emme osaa yhdistää sitä omaan toimintaamme. Hienommin sanottuna tietoisuutemme ei yllä näkemään näiden kahden asian välistä yhteyttä, varsinkin syy-seuraus-yhteyttä. Esimerkiksi sitä, että vedämme puoleemme juuri sellaisia ihmisiä kuin millaisina me toiset ihmiset näemme.

Instant karma olisi ankara koulu. Oikea Siperia. Ihan koko ajan. Tulisiko meistä sitä käydessämme instant parempia ihmisiä?

Mieletön voima*

Mielellä on automaattista voimaa suorittaa myös kaikki se, mihin sen on omalla toiminnallaan kouluttanut. Niitä kutsutaan tavoiksi, tottumuksiksi ja rutiineiksi. Koulutusta toistamiseksi – tai harjoittelemiseksi.

Aamu

Olen aamuna muutamana istuskellut silmät kiinni, tekemättä mitään, hengitystäni seuraillen. Eräänä aamuna päätin siirtää fokuksen hengityksestä sylissäni lepääviin käsiin, ja mitä tapahtuikaan: fokus ei siirtynytkään. Minua hymyilytti.

Eikä syyttä. Olen harjoitellut fokuksen ohjaamista vuosikausia, mikä on tehnyt siitä helppoa. Mutta mieli urautuu nopeasti, uuteen on aina uusi ponnistus.

Kun ryhdyin tarkkailemaan mielen ponnistelua, huomasin sen jaksavan hetken, sitten se väsyi ja palasi vanhaan. Oma kokemukseni vahvisti sen, minkä olin huomannut olevan toistuvan periaatteena: automaattisuus hallitsee.

Automaattista elämää

Automaatti toimii itsestään, sen eteen ei tarvitse ponnistaa. Sen sijaan muutoksen eteen on nähtävä vaivaa – aina uudestaan. Ellei mieli ole voimissaan eli se esimerkiksi väsyy päivän mittaan, se palaa totuttuihin tapoihin, myös mielessä.

Näissä tavoissa ei aina ole mieltä. En tarkoita ensisijassa ulkoisia rutiineita, joita ihminen on kehittänyt töissä tai kotona vaan mielen rutiineita: ajatus-, mielikuva-, asenne- ja reagointitottumuksia.

Uuden ihmisen tavatessani luon hänestä välittömästi mielikuvan, joka pysyy kunnes toisin todistetaan. Reagoin tavallisesti asioihin hyvä-paha -akselilla yhdenkään ajatuksen pysäyttämättä, ellen poikkeuksellisesi ole hereillä. Useimmiten en ole.

Sokea voima toimii tavalla, jossa ei läheskään aina ole mieltä ja joka ei itsessään luo suotuisia olosuhteita hyvään elämään. Sen sijaan se pitää minut itse luomassani vankilassa, päivästä toiseen.

Havainto muuttaa tilan

Havainnot mieleen virtaavista ajatuksista antavat värikkään kuvan omasta elämästä, jossa tunnistaa itsensä ja jonka samanaikaisesti kokee itselleen vieraaksi.  Toistuessaan nämä havainnot ja niiden aikaan saamat tuntemukset herättävät tahtoa: näilläkö mennään loppuun asti?

Lähde, josta ajatukset kumpuavat, tuntuu ulkopuoliselta. Siksi ei ole itse asiassa niin vaikeaa poimia jokin vieraalta tuntuva ajatus tarkastelun kohteeksi. Jo pinnallinen tarkastelu osoittaa ajatuksen perustuvan ei-oikeastaan-mihinkään ja vähänkään syvällisempi tarkastelu näyttää sen musta-valkoisen ja kapean periaatteen, jolla kyseinen ajatus ja sen tuhannet sukulaiset syntyvät.

Hupaisaa on huomata, miten jo pelkkä ajatusten katsominen muuttaa niitä. Kuin niillä olisi voima vain niin kauan, kunnes ne tulevat nähdyiksi. Näkemisen jälkeen avautuu mahdollisuus muuttaa tilanne toiseksi, sellaiseksi kuin itse haluaa.

Toiston voima

Mielen automatiikka on syntynyt huomaamattomista toistoista. Mielen autonomiaa, oman tietoisen mielen synnyttämiä käytänteitä, voi luoda samalla periaatteella. Ja vaikka luominen saattaa aluksi tuntua vaivalloiselta, on hämmästyttävää, miten helppoa se useinkin on, kun on päässyt alkuun.

Kaikki on vaikeaa, kunnes se on helppoa. Goethe

Erityiseksi tämän luomistyön tekee mihinkään muuhun vaikeasti verrattavissa oleva vapautumisen ilo. Kuin kahleet oikeasti murtuisivat, kuin jäät oikeasti lähtisivät. Pisarat, jotka tippuessaan kovertavat kovimmankin kiven.

Samalla mieleen ja sen toimintaan tulee mieltä. Mieli on minun puolellani vahvistaessaan suhdetta itseeni ja toisiin ihmisiin, uskaltaessaan olla läsnä ja herättäessään minut toistuvasti sille, missä on vielä opittavaa.

Mieleni tarjoilee edelleen kaikenlaista. Suunta on kuitenkin se, että minä valitsen, päätän mihin suostun ja mitä poimin siitä omaksi elämäkseni. Tämä on vapauden ilo.

* Sielun Veljet: Taas tukka kasvaa (”Mä kirjahyllyn alle jään ja mut musiikki pusertaa. Mieletön voima, tajuut sä?”)

Viisi vapautta

Virginia Satir (http://en.wikipedia.org/wiki/Virginia_Satir) on perheterapian kehittäjä ja sen suuri apostoli USA:ssa. Hän kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltä Making contact (Yhteyden luominen) (http://www.goodreads.com/book/show/611437.Making_Contact ). Puhutteleva nimi – aidoista asioista on kyse.

Yllämainitussa kirjassaan Satir esittelee Viisi vapautta. Ne ovat tämän blogahduksen aihe.

 

Vapaus nähdä ja kuulla se mikä on

Vapaus ottaa todellisuuteen välitön ja rehellinen suhde. Se on myös vapaus olla huijaamatta itseään. Tämä muistuttaa kuuluisaa Virtahepoa olohuoneessa, jota ei saa nähdä eikä kuulla. Virtahevon lisäksi on lukuisia pieniä asioita, joita jostakin syystä on kiellettyä nähdä ja kuulla. Ne voivat olla yhtälailla ulkoisia kuin sisäisiäkin.

En ole enää se lapsi, jonka elinehto oli sulkea silmät ja jolle viestitettiin: älä huomaa. Vapautta nähdä ei enää kukaan tule minulle antamaan, siksi otan sen itse eikä minua estä kukaan.

 

Vapaus tuntea tunteensa

Vapaus kokea kokemuksensa ja tunteensa, ja antaa niille täysi oikeutus. Vaikka sanottiin, että on väärin tuntea noin tai on loukkaavaa, että minusta tuntuu tuolta, tunteeni ovat oikeita.

Vääristyneiden tunteiden maailmassa sinä voit auttaa minua tuntemaan vapaasti ja jakaa kanssani oikeuden siihen, miltä minusta ja sinusta kulloinkin tuntuu.

 

”Sinusta minun pitäisi surmata mieleni?”

”Ei kokonaan. Pelkästään vankityrmä.”

Martha Beck: Suunnista tähtien valossa

 

Vapaus sanoa, mitä ajattelee ja tuntee

Puhumisen vapaus on synnyinoikeus – kunnes puhuu sellaista, joka on väärin, epäsopivaa ja paljastaa sen, minkä pitää ehdottomasti pysyä piilossa. Sanat voivat olla vaarallisia ja levottomuutta herättäviä, vaikka niitä ei ole sellaisiksi tarkoitettu. Monet oppivat ja sisäistävät jo varhain sen, mistä kukaan ei halua kuulla puhuttavan. Vaikeneminen on usein järkevää. Mutta on myös ihmisiä, jotka turhautuvat sen vuoksi kuoliaiksi.

Miten raikastavaa sanomisen vapaus on. Silloin kun puhun itsestäni, minä-muodossa.

 

Vapaus pyytää sitä, mitä haluat

Entä jos rohkenisikin vapaasti pyytää, vaikka saaminen olisi epävarmaa? Lapset ja nuoret ovat tässä hyviä. Pyytämällä ilmaisen tarpeeni ja haluni, minkä seurauksena voin pettyä, jos en saa haluamaani. Aluksi riittää se, että joku kuulee, kun minä pyydän. Sitä kautta se voi tulla eräänä päivänä tulla osakseni. Siksi kannattaa pyytää.

 

Vapaus toimia olematta aina varmalla pohjalla

Käyttää vapauttaan toimia ilman turvaverkkoa, ottaa riskejä vailla takaporttia, heittäytyä ilman varmistelua. Antaa itselleni lupa epäonnistua. Mitä kaikkea jää oppimatta ja kokematta, ellei edes kerran putoa korkealta. Rohkeus kasvaa, myötätunnon heräämisestä puhumattakaan.

Kaikkea ei tarvitse todistaa, ei osata selittää etukäteen eikä kaikkeen tarvitse lupaa. Joskus riittää intuitio.

 

Tahtoa kysytään

Kaikki ei pääty havahtumiseen, että voikin asennoitua ja toimia toisin. Vaatii tahtoa ylittää sisäistetyt rajansa. Varsinkin tilanteissa, joissa voi tukeutua vain itseensä. Vastapuolella on usein muutaman vuosikymmenen ajan opeteltua väärää asennetta ja lamautettua tahtoa. Rohkeus ei ole itsestään selvyys.

Toisaalta harva asia on niin elämän iloa sytyttävä kuin oman tahdon löytyminen. Sen voi löytää päätöksessään asennoitua ja tehdä toisin. Sitä voi harjoitella missä tahansa hetkessä, jossa oma raja tulee vastaan. Mitä voin hävitä ylittämällä rajan ja uskaltamalla?

Useimmiten olen saamapuolella.