Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: vastaaminen

Vastaus

Ystäväni kukoisti eikä syyttä. Hänellä meni oikeasti hyvin. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja niitä tuli lisää ja kotirintamalla käytiin hehkeillä kierroksilla. Kysyin:

”Oletko löytänyt viisasten kiven, jonka avulla vastaat ihmisten tarpeisiin?”

Hänen kuvauksensa perusteella asia oli näin. Jokainen osaa antaa arvoa sille, että joku toinen on aidosti nähnyt vaivaa hänen vuokseen. Arvonanto peilaa suoraan sitä, miten toinen on tahtonut antaa parastaan.

Tämä on aina jonkinlainen ihme. Toisten tarpeisiin vastaaminen kysyy motivaatiota, joka ei ole luontainen, kuten Johanna Sinisalo kirjoittaa:

”Ihmisillä tehdyissä juoksumattokokeissa koehenkilöt valitsevat aina vaistomaisesti askelluksen, joka kuluttaa tavoiteaikaan pääsemiseen vähiten energiaa.”

Tämän lisäksi: ihmiset ovat useimmiten toistensa kanssa suhteessa syystä. Tarpeet hakevat tyydytystään. Ellei haku tuota tulosta ja tarve on tärkeä, se alkaa luontaisesti katsella ympärilleen.

Ruoho on vihreämpää siellä missä sitä kastellaan. Eli missä nähdään vaivaa sen eteen, että jotakin parempaa kasvaa.

Läheskään kaikki ei tapahdu itsestään:

  • Kiinnostus, uteliaisuus ja innostuminen siitä, mitä kohtaamisessa syntyy.
  • Nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen.
  • Kasvuduetto: vahvistamme toisiamme, luomme yhdessä kehitystiloja.

Kyse ei kuitenkaan ole ylivoimaisesta ponnistelusta, kuten ystäväni tapauksessa. Pikemmin matkasta, joka

  • alkaa huomion kiinnittämisestä ja fokuksesta tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin.
  • on valmistautumista olemaan ja tekemään sellaista, joka on itselle tärkeää.
  • avaa itseä ottamaan vastaan kaikki ne mahdollisuudet, joita todellisuus yltäkylläisesti jakaa.

Mistä tiedän, että jos keskityn minulle tärkeään, se tuottaa lisäarvoa asiakkailleni ja muille minulle tärkeille ihmisille?

En tiedäkään etukäteen. Mutta se selvittää minulle sen, olenko oikeassa paikassa. Ja mitä minun on parasta tehdä, jotta siinä paikassa nyt oleva hyvä vahvistuu.

Niinkin arkiset asiat kuin hymy ja läsnäolo riittävät yllättävän usein. Tai ovat ainakin hyvä alku.

Tunnemutka

Jos olet luontaisesti virtaava ihminen, elämä on useimmiten ihanaa. Jos olet harjoittanut virtaavuutta, lopputulos on melkein sama.

Muussa tapauksessa saatat ajaa tunnemutkassa pois tieltä, törmätä metsään tai seudun ainoaan puuhun ja satuttaa itseäsi ja muita elämäsi kyydissä olioita.

Näyttökuva 2014-10-28 kohteessa 11.53.57

Tunnemutka on yllättävä. Mitä enemmän elää mielikuvissasi, sitä enemmän elämä yllättää. Ja ellei yllätä, jääkö elämä pinnalliseksi?

Tunnemutka syntyy, kun mielikuva ei vastaa todellisuutta ja havahtuu ajatusten, puheitten tai toimintojen ääressä. Muutoksessa mukana eläminen edellyttää päivittämistä, elämän sykkeen pulssilla elämistä. Jos elää menneessä ja varsinkin, jos pitää sitä itsestään selvänä tai pitää siitä kiinni, tämä hetki saattaa lyödä sinua avarilla.

Mieluummin muuttunut kuin juuttunut.

Jare Henrik Tiihonen

Jos mieli on joustava eli virtaava, tämä ei ole ongelma: matka jatkuu. Ellei ole, töräyttää itsensä äkkipysäykseen. Mitä tehdä siis?

Nykyisin puhutaan jo yleisesti, että mielen taitoja voi harjoittaa ja harjoitella yhtä itsestään selvästi kuin ulkoisia taitoja.

Mielen notkeutta harjoittaa parhaiten pyrkimällä olemaan mahdollisimman notkea arjen tilanteissa ja kohtaamisissa. Asenne ratkaisee sekä harjoittelemisen, kohtaamisen että lopputuloksen.

  • Reagoimisen sijasta otan itselleni hetken kestävän aikalisän ja pyrin vastaamaan tilanteeseen mahdollisimman paljon hetkestä käsin.
  • Asioiden arvottamisen sijasta suostun siihen mitä on eli hyväksymään todellisuuden luomiseni, tekojeni lähtökohdaksi.
  • Suostun kohtaamaan mielikuvani ja muuntamaan niitä joustavammiksi vaihtamalla näkökulmaa ja kuuntelemalla toisia.
  • Noudatan uskollisesti elämäni ohjenuoraa: hyväksy, muuta tai poistu.

Elämän ei tarvitse mennä niin, että jäätyy tai yrittää selvitä yllättävissä tilanteissa. Minulla on mahdollisuuteni vaikuttaa asioihin sekä etukäteen lisätessäni itsetuntemustani ja että hetkessä saattamalla pysähtymiseen taipuvaisen mieleni jälleen liikkeelle.

Enemmän ja parempaa ei sisäisen elintason suhteenkaan tarvitse olla utopiaa.