Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: viipyily

Kohtaaminen, nopeasti ja hitaasti

Kohtaamiset ovat arjessa nopeita ja lipuvat vielä nopeammin ohi, ellei läsnäolo tuo ihmistä paikalle ja tietoisuus saa otetta kohtaamisesta. Kuuluuko hidas kohtaaminen vain retriitteihin? Ovatko arjen kohtaamiset yksinkertaisesti niin luokattomia, että lipuminen on suotavaa?

Nopeat ja hitaat systeemit

Mainiossa kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti Daniel Kahneman kuvaa ajattelun kahta laatua: intuitiivisen ja emotionaalisen ajattelun nopeaa ja automaattista ja loogisen ja harkitsevamman ajattelun hidasta ja ponnistelevaa.

  • Ensimmäinen systeemi toimii ilman tahdonalaista säätelyä. Siihen liittyvät kiinteästi impulssit ja intuitiot, jotka ohjaavat sen toimintaa.
  • Toinen systeemi perustuu toimijuuteen, valintoihin, keskittymiseen, tarkkaavaisuuteen (”ole tarkkana”). Siihen liittyvät siis tietoisuus ja itsehillintä, impulssikontrolli ja itsekuri.

Ensimmäinen systeemi ei siis vaadi toimiakseen läsnäoloa ja ponnistelua. Luontaisen voittaminen, itsensä tietoinen kehittäminen on sen sijaan toisen systeemin voima, joka puolestaan ei ole luontainen.

Näyttökuva 2013-11-14 kohteessa 20.27.49

Miten nämä kaksi systeemiä käyttäytyvät kohtaamisissa?

Kohtaaminen nopeasti

Ehkä enemmän kuin koskaan ennen elämisentunteeseen liittyvät arjessa kiire ja vauhti. Kävellessä näkisi enemmän kuin juostessa, kävelystä olisi juoksua helpompi seisahtua. Mutta juokseminen on edelleen päivän sana.

Ensimmäisen systeemin pohjalta teen tulkinnan niin tilanteesta kuin ihmisestäkin. Usein tällä samalla periaatteella toimin suhteessa asiaan ja siihen, mitä toinen ihminen sanoo. Tästä voi saada itsensä kiinni päivittäin.

Kaikesta voi tuntea, että puuttuu impulssikontrolli ja sokeat tavat vallitsevat. Kohtaamista leimaa tunteenomaisuus ja assosiaatiot. Ennen kaikkea sössääminen: sanon jotakin omasta mielestäni osuvaa, mutta joka lähemmässä tarkastelussa tekee minusta aivan pellen.

Luulen nopeasti ymmärtäväni ja tavoittavani olennaisen vaikka todellisuudessa menen ohi paljosta siitä, mitä tilanne tarjoaa ja usein myös siitä, mistä oikeastaan on kyse. Ennen kuin itse ehdin mukaan, reagoin. Keskeytän, puhun päälle. Uskon tietäväni. Tämän päälle vielä samastun reaktiooni, mikä usein tekee minusta yhtä kuin reaktioni.

Kohtaaminen hitaasti

Pysähtyminen ja viipyily on löydettävä uudestaan.

Näyttökuva 2013-11-14 kohteessa 20.30.54

Havahtuminen uudelle on avain. Jokainen tilanne on uusi ja mahdollisuus. Pysähdyn, raivaan tilaa eli päästän irti eli ylitän luontaisen, antaudun – vastaan todelliseen tarpeeseen kun kuulen ja tunnustan sen.

Kohtaaminen ei muutu ilman tietoista toimintaa, mikä merkitsee kahta asiaa:

  • Pidättymistä impulssien mukaan menemisestä. Koska vääriä tapoja on harjoitellut koko elämänsä, tähän liittyy aitoa vääntöä.
  • Tietoista kuuntelua, tapojen muuntamista – läsnäolon ja kohtaamisen voimien kultivoimista. Samalla itsensä sivistämistä ja kohottamista luonnontilasta kohtaamisen kulttuuriin.

Kohtaamisen potentiaali

Mahdollisuus on annettu. Ja mahdollisuus on kohtaaminen: asioiden ymmärtäminen, itsensä tuntemaan oppiminen, toisen tavoittaminen, uuden luominen.

Potentiaali on kohtaavissa ihmisissä. Se vapautuu, kun sille antaa tilaa ja suostuu siihen.

Kohtaaminen on mikrokosmos elämän makrokosmoksessa. Kaikki mikä toteutuu siinä, voi toteutua elämässä ja päinvastoin.

Siksi siinä voi kokeilla sisäisyyden ulkoistamista. Kun kohtaamiseen antautuu hetkeksi ja siinä avautuu olemaan ihminen, molemminpuolinen oppiminen käynnistyy itsestään.

Rakastu

Sanotaan, että rakastuneen ihmisen aivot ovat mielenvikaisuuden tilassa ja rakastuminen on tunnetusti sokea ja onneksi se menee ohi.

Entä jos rakastumisesta tekisi tietoisesti pysyvän olotilan?

Luonnostaan

Mutta eihän rakastumista voi tietoisesti tehdä. Sehän syntyy luonnostaan, odottamatta ja on täysin hallitsematon prosessi. Ja riippuen näkökulmasta, aivan ihana tai ihan hirveä.

Näyttökuva 2013-10-31 kohteessa 19.59.22

Mutta mikä on oikeastaan rakastumisen anatomia?

Näkeminen

Rakastumiseen liitetyn sokeuden katsotaan tulevan siitä, että rakastunut ei näe muuta kuin mitä haluaa nähdä ja senkin kaikilla mahdollisilla tavoilla myönteisesti. Ja koko muu todellisuus katoaa usvaan jonnekin takavasemmalle.

Mutta mitä rakastunut sitten näkee? Sellaista mitä kukaan muu ei näe.

Rakastanut näkee sen parhaimman, jota rakastumisen kohde itsekään ei välttämättä näe. Rakastunut näkee johonkin, joka on kaikkein olennaisinta. Se mikä on mahdollista. Mikä olisi mahdollista, jos ei olisi kaikkia niitä esteitä, joita rakastunut ei useinkaan näe.

Kuuleminen

Jokainen rakastunut muistaa, että rakastettuaan olisi voinut vain kuunnella päiväkausia ja jokainen tämän suusta pudonnut sananen oli aarre verraton. Jota toisteli mielessään tai huokaili muuten vaan.

Eli rakastettu tulee kuulluksi, vaikkei välttämättä aivan kaikessa niin tärkeimmiltä osin. Palavin silmin kuunteleminen innostaa toista kertomaan lisää.

Tietoisen rakastumisen synty

Miten voi rakastua uudestaan joka päivä?

Kiitollisuudesta. Aivan kuten on kiitollinen rakastetulleen jokaisesta hetkestä – joita pitää lisäksi ihmeenä, mikä onkin totta – voi olla kiitollinen niistä hetkistä ja niihin liittyvistä asioista, joita saa elää toisten kanssa. Jokapäiväisen rakastumisen voi siis aloittaa jo edellisenä iltana ajattelemalla sitä kaikkea, mistä on kiitollinen.

Kiinnostus asioita ja ihmisiä kohtaan voi ilmetä samalla intensiteetillä kuin millä suhtautuu rakastettuaan kohtaan. Kaikki inhimillinen on kiinnostavaa. Lisäksi siihen suhtautuu laajalla ymmärryksellä, suvaitsevaisuudella ja avoimuudella.

Innostuminen asioista voi olla myös päätös. Siihen liittyy sellaisen näkökulman löytäminen, joka sytyttää tunteen ja tahdon asian suhteen. Aivan kuten rakastetun ideat ovat todella hyviä, joka ikinen.

Näyttökuva 2013-10-31 kohteessa 19.59.59

Viipyily syntyy läsnäolosta. Rakastetussa ja rakastuneessa herää tunne, että kaikki maailman aika on käytettävissä vaikka sitä on vain hetki. Kun oppii viipyilyn jalon taidon, aika on elastista ja sitä riittää uskomattoman moneen asiaan. Paljon.

Mikä ongelma?

Rakastuminen on luonnon tilassa pulmallinen monestakin syystä. Kun tietoisuus ei liity rakastumisen tunteeseen, sitä ohjaavat erilaiset toiveet ja pelot, jotka saavat näkökulman kapeutumaan ja usein myös vääristymään. Näkeminen ja kuuleminen ovat valikoivia, tunteen laimennuttua kuulee ja näkee sitten loput, ja masentuu.

Kun rakastuu tietoisesti, nämä sudenkuopat on mahdollista välttää. Sitä tietoisemmin eläminen muutenkin merkitsee: elämänansojen välttämistä, paremmin valitsemista.

Usein siitä seuraa kevyt olo, jossa kaikki on mahdollista. Siinä oikea asenne nousta ylös ja lähteä liikenteeseen näin marraskuun alun kunniaksi?