Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: visio

Opin tiellä

Sain kerran seurata läheltä sellaista yrityskulttuuria, jossa oppiminen oli sijoitettu kaikkien toimintojen keskiöön. Oppimista buustattiin erityisesti kolmella alueella.

·     Yrityksen kulttuuri rohkaisi ihmisiä olemaan aloitteellisia tekemisen suhteen, itseohjautumaan ja itseorganisoitumaan. Ihmisiin ja heidän oppimiskykyynsä ja –tahtoonsa luotettiin niin paljon, että kaikenlaisesta kontrollista oli vähitellen päästy eroon.

·     Jokainen velvoitettiin pitämään huolta siitä, että hän tekee merkityksellisiä asioita joka päivä. Sitä pidettiin niin yksilön kuin yhteisön mutta ennen kaikkea yrityksen etuna. Yrityksen menestyminen palautui jokaiselle tekemisen ja hyvinvoinnin nosteena.

·     Asiakasrajapinnassa tapahtuvat onnistumiset ja epäonnistumiset olivat juhlan ja palkitsemisen aihe. Yrittäjämäisyys oli nostettu johtavaksi ”tahtoperiaatteeksi”. Ennakoivuus eli jatkuva uteliaisuus vietynä tekoihin, kehittämiseen ja muuttamiseen, oli jotakin sellaista, jonka eteen jaksettiin nähdä vaivaa.

Kaikilla oli omat käytäntönsä, joita koko ajan päivitettiin.

Poisoppiminen ja irtipäästäminen loivat käytännön ymmärrystä siihen, miten kerran opittu muodostuu vähitellen kahleeksi. Osaaminen on usein este omalle oppimiselle, mutta se on nopeasti esteenä ja tiellä myös muiden oppimiselle. Siksi kaikki valmensivat toisiaan. Sparraaminen ja palautteen antaminen olivat arkisia asioita.

Onko tällainen jokapäiväinen tavoitteellisuus ja parempaan pyrkiminen stressaavaa?  Ei tällainen tietenkään sovi kaikille, eikä isompi organisaatio ilman selkeää johtamista ja yhteistä visiota taivu tällaiseen helposti. Kyseisen yrityksen ihmiset kokivat sen useimpina päivinä todella innostavana. Hyvän meiningin ja sitoutumisen lisäksi yritys menestyi.

Tarkoitus ja tekemisen riemu edellä

on mahdollista tehdä eettisesti kestävää ja kasvavaa liiketoimintaa.

Jotain juhlavaa tässä on yksilön, organisaation ja asiakkaan näkökulmasta. Siinä sivussa maailmakin muuttuu paremmaksi. Missä teidän oppimisen fokuksenne on? kysyy Mikko@Peilaus.

Mainokset

Motiivit

Mikä motivoi ja energisoi vision tekemiseen ja mikä ei?

Moni asia maailmassa käy vaikeaksi, kun haluaisi tai pitäisi tehdä jotakin, johon ei liity

  • Sisäistä tai ulkoista pakkoa tai tarvetta
  • Hetkellistä mielihyvää

Vision luomiseen liittyy harvoin kumpaakaan.

Silti sen tekeminen on tärkeää ja myös innostavaa.

Siksi sen tekeminen on tärkeää ja innostavaa – koska vapaus.

Kyse on siitä, löytääkö oikean tavan ja löytääkö tahtonsa sen tekemiseen.

img_9035

Mitä ne voisivat olla?

Kirjassamme Your Next Vision esittelemme useitakin tapoja luoda visiota. Yhteistä niille kaikille on yhdessä tekeminen.

Visio on yhteisen hyvän kautta johtamista.

Yhtäältä: Mitä paremmin asennoituu yhteiseen tekemiseen: mieluiten vielä yhteisen tunteen vallassa, silloinkin kun ollaan eri mieltä;

löytää sisältään voimaa ylittää erillisyyden ja ne esteet, jotka erottavat meidät toisistamme.

Toisaalta: johto tai kaikki yhdessä on onnistunut luomaan olosuhteet sille, että

jokaisen kontribuutiolle on paitsi tilaa myös tilaus, sitä kaivataan ja siitä innostutaan.

Merkityksellisintä on sen tunteminen, ettei visiota tehdä eikä edes pelkästään tätä yritystä varten vaan tähtäin on laajuudessa: niille ihmisille, joita varten työtä tehdään ja joiden kautta yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen. Fokus itsessä ei tässäkään kohtaa ole kohottavaa eikä innostavaa.

Visiot ovat toteutettavia unelmia.

Yhdessä konkreettisesti luominen on sytyttävää: nähdään yhteinen visio ja sitten piirretään se. Ja kuten ääneen sanottu tao ei ole muuttumaton tao,

visiopiirroskaan ei ole lopullinen vaan sen luominen jatkuu.

Varsinkin, kun se on seinällä kaiken aikaa kaikkien nähtävissä ja kaikkien osallistuminen sen parantelemiseen on toivottavaa.

Visio tarvitsee tuekseen tulevaisuuteen katsovia,

tietoisia ihmisiä – auttaako visio tekemään parhaansa?

Mikä sitten ei motivoi?

  • Oma Vaikeus – taipumukset ja mielikuvat elämästä rimanalituksena
  • Sisäiset ja ulkoiset olosuhteet – ei saa otetta eikä organisoiduttua
  • Energiataso – jatkuvasti alhainen energiataso, tekee aikaansaamisesta vaikeaa
  • Näköalojen puute – on rajoittunut ja mielikuvissaan kiinni

Siksi on hyvä aloittaa omasta visiosta:

Mihin pyrin vai pyrinkö mihinkään? Olenko juuttunut paikoilleni?

Tähän tilaan ja olosuhteeseen auttaa, kun luo tilaa energian virrata. Joskus riittää, kun auttaa muita. Tai keskustelee, pyytää apua ja opettelee ottamaan sitä vastaan.

Pienillä teoilla on yllättävän suuri vaikutus työelämässä muutenkin. Ne luovat vahvempaa yhteistä tunnetta, mistä suuri osa hyvästä kumpuaa.

 

 

Sinun visiosi?

Jokaisella ihmisellä on visio. Se on usein enemmän tai vähemmän oma ja enemmän tai vähemmän tietoinen. Jokin näky ohjaa meitä toiminnassamme.

Mitä tietoisempi oma visioni on, sitä todennäköisemmin ja johdonmukaisemmin se toteuttaa niitä arvoja ja arvoihin liittyviä hyveitä, joita haluan olla edistämässä.

Silloin visio menee ihon alle kuin Vasili Grossmanin kirjat. Ja joskus syvemmällekin.

Visiosta tulee toimintaani eteenpäin sykkivä voima.

Mitä enemmän on itse osallistunut visionsa luomiseen, sitä vahvemmin visio on oma ja siltä se myös tuntuu. Silloin se ei ole vain tiedostamattomassa jokin muiden haluja ja ajatuksia toteuttava viritelmä, vaan jotakin, joka luo ja luotsaa omaa elämää.

book-3dVisio toimii tällöin kuin johtotähtenä:

tuota kohti, tuollaista elämää tavoittelen. Visiota vasten voin ajoittain tarkistaa omaa suuntaani toiminnassani ja ajattelussani. Kun kyse on arvoista, on mahdollista kysyä, elänkö arvojeni mukaisesti. Kun kyse on jostakin itseäni suuremmasta, voin peilata, miten toimintani edistää sen toteutumista. Ja ehkä ennen kaikkea: miten kommunikoin visiollani ja liitän visioni toisten visioihin?

Tällainen oman sisäisen ja ulkoisen elämän tarkasteleminen toiminnan valossa merkitsee tietoisemmaksi tulemista, tietoisempaa elämää ja sitä, että olen elämäni myötä kehittymässä suuntaan, jota itse tavoittelen. Näin elämä ei todennäköisesti jää elämättä eikä se ole muiden unelmien toteuttamista eikä muiden elämää.

Elämä antaa omansa eikä siltä voi eikä edes kannata yrittää suojautua.

Vision tehtävä on pitää minut suunnassa ja auttaa minua korjaamaan suuntaani sen kaiken uuden myötä, jota elämä opikseni tielleni tuo. Vision arvo näyttäytyykin erityisesti silloin, kun elämä koettelee, haastaa ja panee lujille. Myös silloin, kun olen luomassa jotakin uutta uudessa vaiheessa ja tilanteessa. Jos tunnen visioni huonosti tai se on heikko, jään ulkoisten voimien armoille.

Kun visioni on vahva, minusta tulee sisukas ja pysäyttämätön.

Mikä on tietoisemman elämän suurin ilo? Täydempi elämä, jossa minun ei tarvitse yrittää olla pienempi kuin olen. Visiollani kerron näkyvän kannanottoni ja asenteeni maailmalle.

Näkyväksi tuleminen on yhtä pelottavaa kuin palkitsevaakin.

Onko minulla tehtävä? Onko minulla oikeasti jotakin, jonka haluan toteuttaa tai saavuttaa? Silloin oman vision löytäminen ja esiin luominen ovat parhaita asioita, jonka voin tehdä. Sillä samalla löydän itselleni ja tunteilleni paikan tässä maailmassa. Minun energiani liikkuu vapaammin ja on paremmin myös muiden ihmisten käytössä.

Mistä muusta päivittäisessä toiminnassani on kyse kuin oikean laatuisesta energiasta, joka on suunnattavissa todella merkitykselliseen?

Visio tuo elämään arvokkuutta.

Vaikka menneisyyteni ei tiedä, mihin olen menossa, visio liittää menneen tulevaan ja tekee minusta kokonaisen. Osip Mandelstamin sanoin, se on elämän ”herooista hyväilyä”. Visiolla on voima voittaa aika silloin, kun se juuret ovat tulevaisuudessa.

Sitä kohti tänään ja tänään erityisesti.