Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: voimaantuminen

Tunnustan

Isoäidilläni eli Mummalla oli erikoinen huumorintaju. Olin juuri täyttänyt seitsemän ja saanut lahjaksi Moran, jonka puiseen kahvaan isäni oli kaivertanut nimeni. Puukko oli sohvapöydällä välissämme kun Mumma yhtäkkiä kumartui,  tarttui puukkoon ja iski sen rintaani ja kysyi: ”Tunnustakko syntis?” Kun vielä haukoin henkeäni, tajusin, että Mumma oli vauhdissa kääntänyt puukon niin, että hän osuikin rintaani puukon kahvalla. Olin elossa.*

Elämässä tulee vastaan hetkiä, jotka kysyvät itsensä ylittämistä: olenko valmis tunnistamaan jonkin ominaisuuden tai piirteen olevan osa itseä vai jatkanko hän kieltämistä. Kumpikin valinta johtaa seurauksiin.

Näyttökuva 2014-08-19 kohteessa 15.27.51

Jos tunnistan jonkin ominaisuuden itsessäni, aloitan saman tien vaivalloisen matkan tuon ominaisuuden tunnustamiseen, myöntämiseen, ottamaan sen omakseen. Turhaan ei puhuta, että tämä on sama matka, jonka ihminen kulkee ajattelusta tuntemiseen. On vielä helppoa havaita, merkityksen ymmärtäminen on toinen asia.

Jos sen sijaan kiellän, osakseni jää torjuminen, mikä puolestaan johtaa usein siihen, että alan projisoida ominaisuuttani muihin ihmisiin. Ulkoistan vaikeuteni ja teen omasta ongelmastani sosiaalisen ongelman.

Kumpaan valintaan päädynkin, edessä on viimeinen kynnys: toiminta. Mitä teen kyseisen ominaisuuden suhteen?

Jos olen kieltänyt, olen ottanut askeleen taaksepäin. Ehkä hakeakseni vauhtia. Ehkä vain ottaakseni ensiaskeleen cha-cha:ta. Toivoa on aina.

Jos olen myöntänyt, eteeni avautuu muuntamisen avara maailma. Tunnustaminen on vapauttavaa, voimaannuttavaa ja energisoivaa. Siksi tunnustamisen jälkeen kannattaa ryhtyä toimeen saman tien. Momentumissa muuntumisprosessi saattaa käynnistyä saman tien.

Tunnustan. Muutakin kuin eläneeni.

 

*Jos joku on joskus ihmetellyt, miten minusta tuli tällainen, ihmettelyn aika on nyt ohi. 🙂

Kokonaistaja

Kun ihminen kokonaistaa omaa toimintaansa, hän

  • ottaa aidosti vastuun omasta toiminnastaan
  • näkee sen suhteessa ja sen vaikutukset kokonaisuuteen
  • valtuuttaa ja voimaannuttaa itsensä palvelemaan kokonaisuutta ja kehittämään sitä.

Näyttökuva 2014-05-09 kohteessa 7.19.42

Varsinkin asiantuntijaorganisaatiossa ihmisillä on sekä hyvässä että vähemmän hyvässä tapana keskittyä tekemään vain omaa hommaansa eli sitä, missä he ovat hyviä, asiantuntijoita. Vähemmän hyvä ei liity itse työn tekemiseen vaan siihen asenteeseen, jonka kautta osaaja umpioituu omaan osaamiseensa.

Vanha tarina kahdesta kivenhakkaajasta, joista toinen vain hakkasi kiviä ja toinen tiesi rakentavansa katedraalia, saa tässä uuden käänteen: mikä kaikki muuttuu, kun suhde kokonaisuuteen muuttuu?

Kun tiedän omalta osaltani palvelevani kokonaisuutta, katson sitä myös sellaisin silmin.

Jokainen tekoni suhteessa asiakkaaseen palvelee asiakaskokonaisuutta ja ylittääkin sen. Eli huomioni kiinnittyy siihen, mikä tekee asiakkaan onnelliseksi hänen käyttäessään palvelua nyt ja tulevaisuudessa.

Minun olemiseni vaikuttaa ympäristööni, kollegoihin. Katson ympärilleni: voinko olla avuksi, tarvitsetko minulta jotakin?

Onko minussa lukossa olevaa, pakattua ja vapauttamatonta energiaa? Jos onnistun vapauttamaan sen, annan automaattisesti muille mahdollisuuden vapauttaa omansa. Antamalla itselleni luvan voimaantua, voima palaa kanssaihmisteni välille.

Näyttökuva 2014-05-09 kohteessa 7.24.48

Mistä kumpuaa kehitysimpulssini, tahto olla mukana, aktiivinen ja osallinen siitä kehityksestä, joka koskettaa yrityksen ihmisiä? Tahdosta kokea olevansa elossa?

Maailma muuttuu ja minä muutun ja on luonnon vastaista vastustaa sellaista, minkä täytyy tapahtua. Paljon energiaa syntyy siitä, että lakkaan vastustamasta ja käytän tuon energian muutoksen omaksi tekemiseen ja oman kontribuutioni lisäämiseen siihen.

Todellisuuden näkeminen tuorein silmin auttaa minua oivaltamaan ja myös antautumaan sille, miten muutos osallistaa minut.

Toimisikohan tämä soveltuvin osin myös kotona?