Peilaus

Jos ihminen kykenee palautumaan elämään kuuluvasta rasituksesta ja stressistä, hän normaalisti voi hyvin. Jos ihminen tämän lisäksi kykenee rauhoittumaan ja luomaan yhteyden itseensä päivittäin, hänelle jää voimia, niin, vaikka muille jakaa.

Voimia

Jokainen voi halutessaan peilata omaa tilaansa:

• Onko minulla voimaa olla läsnä?
• Onko minusta aktiivisesti kuuntelemaan, mitä toinen sanoo?
• Onko minulla myötätuntoa auttaa kanssaihmistä?
• Oletko valmis oppimaan kohtaamissa?
• Kykenenkö peilaamaan ikäviä tapahtumia tärkeinä oppimis- ja itsetuntemuskokemuksina?

Näihin kaikkiin tarvitaan sisäistä voimaa, joka ei ole arjessa itsestään selvyys.

Elämän huumoriin kuuluu se, että jos minusta on vain hoitamaan velvollisuuteni ja rutiinini niin työssä kuin vapaa-ajalla, elämän mielekkyyden tuntu tämän suorittamisen keskellä hiipuu. Voimat, joiden avulla ylitän tämän arjen elämän ja pääsen pinnan läpi, luovat puolestaan merkityksen kokemuksen.

Vahvistavassa kohtaamisessa

Jotta elämäni olisi enemmän ja jotta minusta olisi toisille ihmisille enemmän kuin vain ihmisen kuvatus, minun on vahvistettava sitä sisäistä voimaani, jolla kykenen edellä kuvattuun ”enempään”.

Sisäinen voima kasvaa vastuksen kohtaamisessa. Aivan kuin lihakset kasvavat niiden ponnistellessa painovoimaa vasten, sisäinen voima kasvaa arjen sisäiset ja ulkoiset haasteet kohdatessaan ja niiden suhteen ponnistaessa. Ensin vastus on minua voimakkaampi, harjoittelemisen kautta minusta tulee sitä voimakkaampi.

Vanha kunnon ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” muuntuu arjessa muotoon  ”Läsnä olevammin, intensiivisemmin, itsenäisemmin”.

Täällä maailmassa

On todellinen taito olla hereillä ja vastata tilanteeseen sen edellyttämällä tavalla.

Kyse ei ole pelkästä taidosta vaan myös voimasta jaksaa pysyä hereillä, kyetä kiinnittämään huomio olennaiseen ja pystyä ylittämään tekemiseen johtava kynnys. Yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on helpompaa jättää tekemättä ja jäädä miettimään asiaa kuin toimia tilanteessa oikein.

Elämän kultainen sääntö on, että jos minusta ei ole johonkin, voin kysyä itseltäni: ”Olenko harjoitellut asiaa?” Jos asia ei suju, voin kysyä: ”Olenko harjoitellut tarpeeksi?” Useimmiten tästä on kyse.

Taitavuuden harjoitteleminen antaa pelivaraa tilanteessa. Harjoitteleminen auttaa säilyttämään tietyn tason silloinkin, kun on vaarassa vajota riman ali. Ellei jaksa, voima on riittämätön, mikä johtuu harjoittelemattomuudesta vastaamaan niihin olosuhteisiin, joissa elää ja joita kohtaa. Tämä on elämän haaste.