Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: yksilö

Me ja minä

Joskus opiskeluaikana kuulin kahden vanhan spurgun jakavan keskenään elämänviisauksia ratikassa.

–      Ei oo ihmisen hyvä olla yksin… Mut ei myöskään kenenkään kanssa.

Kiteytys jäi pysyvästi mieleen. Ehkä tämän – elämän – ei ole tarkoituskaan olla helppoa tai ainakaan ratkaistavissa lopullisesti?

Onko jännite yksilön ja ryhmän välillä Uuden työn tekemisen muotojen myötä liudentumassa? Ei, mutta vanhoja ajatuksia ne selvästi haastavat.

Ryhmä. Toisaalta nähdään yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen – heijastuksena kaipuusta heimoon – sekä yhteenkuulumisen ja yhteyden voima. Se on edellytys kaiken vähänkin suuremman aikaansaamiseen ja samalla myös turvan ja yhteisen voiman alkulähde.

Yksilö. Samanaikaisesti ja vähintään yhtä voimakkaana elää kaipuu olla minä, se mitä pohjimmiltani olen: ainutkertainen, toteutumistani tahtova, sellaisenaan nähdyksi ja kohdatuksi tulemista toivova, jotta voisin kokea itseni aidosti tarpeelliseksi.

Jokainen on erilainen ja olosuhteissa muuntuva, myös suhteessa yksin ja yhdessä toimimiseen.

Toiset syttyvät elämään toisten kanssa, toisille erillisyys tuo oman voiman parhaiten esiin. Kummassakin tapauksessa on kyse yksilön voimasta ja panoksesta yhteiseksi hyväksi – ja samalla erillisyyden voittamisesta, temperamentin ja luonteen tuolla puolen.

Miten nämä välttämättömät ja toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavat tarpeet toteutuvat?

Erityisesti nyt, kun algoritmitalous tekee tuottavuustavoitteiden näkökulmasta osasta meistä tarpeettomia ja haastaa meistä jokaisen entistä tietoisemmin punnitsemaan omaa arvoamme ja arvokkuuttamme, mutta ennen kaikkea yhteyttämme suhteessa ryhmään ja sen tarkoitukseen.

Yksi avain on edelleen keskinäisriippuvuutemme eli se, miten muut toiminnallaan mahdollistavat minun elämiseni ja miten minä sen avulla teen omalla panoksellani, osaamisellani ja vaikuttamisellani muille paremman elämän mahdolliseksi.

Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Esko Kilpi

Ajankohtaiseksi tämän tekee nyt se, miten

·     meiltä odotetut kyvyt liittävät meidät kiinteämmin toisiimme, esimerkkeinä empatia, syväkuunteleminen, vahvuuksiin kannustaminen, intuitio, uteliaisuus, vuorovaikutus ja tietoisemmaksi tuleminen – työssä syntyy todellisia ihmis-suhteita

·     keinoälyavusteiset projektit vapauttavat keskittymään olennaiseen – asiakkaiden auttamiseen ja heidän kanssaan kommunikoimiseen

·     kokeileminen ja vertaisoppiminen sekä avoimuus ja aiempaa suurempi luottamus hyväntahtoisuuteen tekevät yhteistyöstä aidompaa ja merkityksellisempää

·     potentiaali ja motivaatio jatkuvaan kehittymiseen ja nopeaan muutokseen näyttäytyvät paitsi jokaisen meidän oppimisprofiilissa myös kyvyissä oppia toisilta ja auttaa toisia oppimaan – ja oppia yhdessä ja auttaa organisaatiota/verkostoa kehittymään

Yksilön paras mahdollinen elämä ryhmässä ja ryhmän paras mahdollinen keskinäinen yhteistoiminta kiteytyvät seuraavaan maksiimiin (koskee myös verkostoja):

Organisaation tarkoitus elää jokaisessa yksilössä ja jokaisen yksilön voima pääsee täysimittaisesti vaikuttamaan organisaatiossa.

Kun tunnistetaan yhteinen ydin – arvot ja niihin liittyvä merkitys – ihmiset avautuvat, tulevat tietoisemmiksi ja keksivät ja löytävät siksi yhä parempia tapoja sen toteuttamiseen. Juuri niissä olosuhteissa ja niiden ihmisten kesken.

Tässä mukana olemisesta on helpompaa löytää tarkoitus elämälleen.

Minän voima

Itsensä johtaminen merkitsee sisäisten impulssien ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamista haluttuun suuntaan. Sisäisellä voimallaan ihminen kykenee halutessaan ohjaamaan tahtonsa muuhun kuin hetkellisen mielihyvän saamiseen. Tai ylittämään itsensä hyveitä harjoittaessaan. Eli suuntaamaan sinne missä olennainen on.

Olennainen on sitä tärkeää, jossa ihminen keskittyy oikeasti uuden luomiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä itsenäisten valintojen tekemistä. Valintoja ärsykkeen ja reaktion välillä – siinä on ihmisen vapaus johtaa itseään.

Tämä sisäinen aktiivisuus edellyttää ihmiseltä voimaa, jota voi kutsua minävoimaksi. Tavallisesti se on ihmisellä melko heikko, koska

  • Ihminen ei ole aktiivisesti harjoittanut sen vahvistamista.
  • Ihmiseltä ei ole edellytetty vahvaa kykyä johtaa itseään, tehdä päivittäin tietoisia itsenäisiä päätöksiä ja valintoja.
  • Virran mukana meneminen on ollut sekä suositumpaa että suositellumpaa.

Nykyisissä aineellisissa olosuhteissa yhä useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus toteutua aidoista sisäisistä toteutumisen tarpeista eikä ulkoisista olosuhteista käsin. Selviämisestä on siirrytty elämiseen ja mahdollisuuksiin. Mutta onko ihminen löytänyt oman tahtonsa, jonka varassa hän luo elämäänsä ja toteutuu sitä kautta elämässään muidenkin onneksi?

Joku sanoi joskus, että ihminen on siirtynyt mutkattomasti raadannasta viihteen maailmaan. Jokapäiväisen leivän hankkiminen vei aiemmin ajan, voiman ja energian. Kun näin ei enää ollut, tuon tyhjiön täytti ulkoapäin tarjolla oleva, iloinen viihteellisyys.

Siis sen sijaan, että ihminen olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen: löytänyt yksilöllisen tahtonsa, joka odottaa toteutumistaan.

Vaikka viihteellisyys edelleen lisääntyy, jotakin on tapahtumassa.

  • Ulkoinen suorittaminen vähenee samassa mitassa kuin se lakkaa kiinnostamasta ihmisiä.
  • Googlen Search Inside Yourself löytää paikallisia muotoja.
  • Merkitysten ja tarkoituksen etsiminen leviää elämän eri osa-alueille.
  • Olemisen ja tekemisen tapa yksilöityvät, aito itsensä johtaminen vahvistuu.

Näyttökuva 2014-09-30 kohteessa 11.40.32

Minävoiman vahvistamisesta saattaa tämän kehityksen myötä tulla yksilön ponnistelun tueksi joukkoistettu hanke. Luodessamme elämme tulevaisuutta.

Utopia: Etsin ihmistä*

Minulla on unelma. Eräänä päivänä maailma katsoo enemmän ihmiseen kuin sukupuoleen. Ja  vähitellen antaa oikeutta myös ihmisessä vaikuttavalle yksilölle.

Joku on sanonut viisaasti, että mitä dystooppisempi aika, sitä utooppisempi kannattaa olla.

Karua kertomaa

Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg kertoo kirjassaan Lean in taiten siitä todellisuudesta, jossa puolet ihmiskunnasta elää. Miten naisia arvioidaan, miten heidän mahdollisuuksiaan rajoitetaan ja ohjaillaan pienestä pitäen. Nämä ääneen sanotut ja sanomattomat kulttuurissa elävät viestit saavat aikaan sen, että useimmat naiset elävät joko toisten tekemässä häkissä tai itse sisäistämässään häkissä.

Sillä lopputuloksella, että se mitä he todella ovat sukupuolensa takana, ei pääse näkyviin eikä toteutumaan. Mitä haaskausta! Millainen määrä turhautunutta energiaa on patoutunut maailmaan etsien ulospääsyä.

Ja mitä sillä kaikella energialla voisi saada aikaiseksi.

Naiset johtoon

John Gerzema, kirjan Kun naiset (ja heidän tavallaan ajattelevat miehet) tulevat hallitsemaan maailmaa kirjoittaja, valottaa uusinta tutkimusta siitä, miten tyytymättömyys miesten tyyliin johtaa kasvaa maailmassa. Laajojen haastattelututkimusten mukaan tyytymättömyys kohoaa joissakin paikoin maailmaa jopa 80%:iin.

Monet ovat heränneet sille, että naiset johtajina olisivat parempia. Kymmeniä tuhansia ihmisiä koskeneessa tutkimuksessa seuraavat luonteenominaisuudet liitettiin naisjohtajaan: ilmauksellinen, lojaali, järkevä, joustava, kärsivällinen, yhteistyökykyinen.

Naiselle oman haavoittuvaisuutensa, esimerkiksi oman tietämättömyytensä tai avun tarpeensa tunnustaminen, on helpompaa kuin miehelle. Tällä on se seuraus, että muiden on helpompi liittyä omalla kontribuutiollaan toimintaan, asiat etenevät nopeammin ja lopputuloksesta tulee parempi. Sydänkohtauskin on todennäköisemmin vältettävissä.

Miehen yleinen ongelma on joutua puolustamaan asemaansa, mistä seuraa vähemmän innovatiivinen, vähemmän avoin ja oppiva ja omaa käsitystään haastava tekeminen ja asenne. Tämä on ongelma.

Ongelman taakse

Jokaisessa ihmisessä on feminiinistä ja maskuliinista. Asiaa yksinkertaistaa tavallisesti se, että miehissä on useimmiten valtaosa maskuliinista ja naisissa puolestaan feminiinistä. Tästä johtuen on normaalia jakaa ihmiset tarkkarajaisesti kahteen toisista erottuvaan sukupuoleen.

Photo by Christine Macdonald

Mikä tässä oikeastaan on ongelma? Sama kuin ihmisten erottaminen toisistaan ihonvärin, syntyperän, uskonnon jne. perusteella. Sukupuolen kätköihin katoaa

  • Mahdollisuus tavoittaa se osa ihmistä, joka yhdistää ihmisiä toisiinsa.
  • Jokaisen ihmisen yksilöllisyys.

Samalla katoaa jotakin siitä ihmisenä olemisen elämisentunteesta, joka syntyisi kokonaisena kohdatuksi tulemisesta.

Ulos ahtaista rajoista

Useimmat tulevat kohdelluksi sukupuolensa ahtaissa rajoissa. Toisinaan huomaamatta, toisinaan piinaavasti ja ahdistavasti. Samaan törmää omissa havainnoissaan ja mielikuvissaan suhteessa toisiin ihmisiin. Olisiko esimerkiksi työilmapiiri toinen, jos töissä olisi ensisijaisesti ihmisiä ja heitä myös kohdeltaisiin siten?

Muutos syntyy siitä, että tuo enemmän esiin sitä ihmistä, joka on. Se edellyttää pyrkimystä ylittää itsensä, ennen kaikkea biologis-mielellisen, sukupuoleen sidotun lähtökohtansa. Nyt ollaan vasta siinä, että kysytään, voivatko eri sukupuolta olevat olla ystäviä? Tai ei edes siinä: vastaus on useimpien mielestä ei.

Sukupuoli on yksilöllisyyden verho, sen rajallinen mahdollisuus. Yksilöt kohtaavat, kun oppii toimimaan sisäisestä ihmisestä käsin, joka on aina jotakin parempaa kuin mitä sukupuoli ja persoona tarjoavat. Se antaa tilan niin itselle kuin toiselle toteutua, oikeasti.

Muutoksen hitaus

Lopuksi näkymää muutoksen hitauteen. Ensin toissavuosisadalle:

”Mies näkee naisessa ja nainen miehessä miltei yksinomaan toisen sukupuolen yleistä luontoa ja liian vähän yksilöllistä olemusta. … Niin kauan kuin miehet keskustelevat siitä, sopiiko nainen luonnostaan tähän tai tuohon ammattiin, ei naisasian käsittelyssä päästä eteenpäin. Jätettäköön naisten arvosteltavaksi, mitä nainen luonnostaan voi tehdä. … heidän täytyy itsensä saada päättää, mikä on heidän luontonsa mukaista. Jos pelätään sosiaalisia mullistuksia sen johdosta, että naisiin ei suhtauduta laji-ihmisinä vaan yksilöinä, on sanottava, että sosiaaliset olosuhteet, joiden vallitessa puolet ihmiskuntaa elää epätasa-arvoista elämää, ovat suuressa määrin muutoksen tarpeessa.” Rudolf Steiner: Vapauden filosofia, 1894

Ja lähes 120 vuotta myöhemmin:

”Täysin tasa-arvoisessa maailmassa naiset pyörittäisivät puolta valtioista ja yrityksistä ja miehet puolta kotitalouksista. Uskon, että maailma olisi silloin parempi paikka. Talouselämän lainalaisuudet ja moninaisuutta koskevat tutkimukset osoittavat, että jos hyödyntäisimme inhimilliset resurssit ja lahjakkuuden koko laajuudessaan, kollektiivinen suorituskykymme kohenisi.” Sheryl Sandberg: Lean in, 2013

Utopia tulee todeksi, kun tietoisuus ja oikeudentaju ihmisestä voimistuu vastusta vahvemmaksi. Herääminen heräämiseltä, kohtaaminen kohtaamiselta.

 

*Diogenes astuskeli eräänä päivänä Ateenan torilla sytytetty kynttilä kädessä, ja kun häneltä kysyttiin, mitä hän etsii, filosofi vastasi etsivänsä ihmistä.

Parasta esiin

Mitä pitäisi tapahtua, jotta paras ihmisessä tulisi esiin? Jotakin enemmän ja paremmin?

Ja jos niin tapahtuisi, mitä siitä seuraisi?

Erilaisuus

Työyhteisöjen hyvinvoinnin yhteydessä puhutaan usein erilaisuuden hyväksymisestä tai edes sietokyvystä. Harvoin puhutaan siitä, miten ihminen hyväksyy oman erilaisuutensa.

Siis sen, että erottuu originaalisti muista, joukosta? Mistä seuraa, että on oikeasti erillinen, yksin ja itsensä varassa.

Pelottavaa. Pelko liittyy eloonjäämiseen, joka on koko evoluution ajan perustunut kuulumiseen, yhteyteen ja siihen, että yhteisö hyväksyy eikä hylkää.

Rinnalla

Mitä tämän rinnalla on tahto saada toteutua, luoda ja tuoda oman näköistä elämää esiin? Vaa’assa siis toisaalta eloonjääminen ja toisaalta useimmiten jonkin aika epämääräisen halun toteuttaminen.

Ei siis ihme, että maailma näyttää juuri tältä: Muutama genius, joilla toteutumisen tahto on suurempi kuin kuolemanpelko. Tai toisella tavalla ilmaistuna: kuoleman uhkaakin suurempi on pakko olla autenttinen, muuten elämä ei tunnu elämältä vaan se on kuolemaakin pahempaa.

Näitä muutamaa kohti on laimeita ja laimeampia versioita, joita kutsutaan meiksi kuolevaisiksi. Elämme tavallista elämää ja olemme sopeutuneet enemmän tai vähemmän hyvin ja toteutumisemme merkitsee yksilöllistä musiikkimakua ja omia mielipiteitä.

Häpeä

Kysyin jossakin vaiheessa itseltäni, voiko häpeää opettaa ihmiselle. Vastasin kyllä.

Sillä mikä toinen asia on kulkenut evoluutiossa yhtä luonnollisena asiana välittää sukupolvelta toiselle kuin että yksilöllisyys, ainutkertainen erilaisuus on vaarallista ja siksi ihmisen omaksi parhaaksi (”tämä on vain sinun parhaaksesi”) on, että hänet sulkee oman mielensä vankilaan.

Siis sinne, missä ihminen häpeää omaa erilaisuuttaan niin paljon, ettei edes huomaa kaipaavansa sen toteuttamista.

Sovinnaisuus

Poikkeavuus voidaan sallia vain kun poikkeavia on tarpeeksi. Tai voidaan vakuuttavasti todistaa, että poikkeavasta on hyötyä.

Useimpien kohtalo ei ole tämä. Johtuen siitä, ettei ole kahta samanlaista. Johtuen siitä, ettei yksilöllisyydestä väistämättä seuraa geniusta.

Yksilöllinen kontribuutio ilmenee lukemattomin tavoin. Nyt voi luulla, että se on jokaisen ihmisen myötäsyntyisissä kyvyissä, geenien tai mielen luomalla ainoalaatuisella perustalla. Vaan ei.

Kehitä se esiin

Todellinen yksilöllisyys ilmenee vasta ja oikeasti, kun ihminen kehittää kykynsä esiin. Vasta silloin yksilö näyttäytyy. Vai onko joku joskus kuullut laiskasta nerosta?

Se on se työ, johon ryhdytään vimmaisena, ei huvikseen eikä velvollisuudesta.

Työ, tekeminen saa aikaan prosessin. Ja se on se, jota joidenkin ihmisen kohdalla voi vain ihailla: prosessia. Sitä, jossa paras on vasta tulossa.

Imagine

Voitko sinä kuvitella maailman, jossa ihmisen paras tulee esiin? En minäkään. Mutta näen maailman, jossa paras ihmisessä tulee enemmän esiin ja jossa ihmiset auttavat toisiaan sen esiin saattamisessa.

Tuon maailman näkeminen johtuu ehkä siitä, että se on jo tulossa.